Siirry pääsisältöön

Potilaan päiväkirja

Day 1 - Neiti Lehmä pelästyi tarhassa ja loukkasi jalkansa. Jalka kylmettiin ja haavat hoidettiin. Tästä huolimatta yksi haavoista jatkoi vuotamista vielä ja lopulta iltapäivällä soitin päivystävän tikkaamaan jalan. Jalka oli selkeästi kipeä ja lopulta saatiin kolmen rauhoittavan jälkeen ja minun roikkuessa toisessa jalassa laitettua puudutus ja kaksi tikkiä. Jalka lämmin ja selkeästi kipeä, ei kuitenkaan onnu eikä ole kovin turvoksissa. Illalla kipulääkettä.

Day 2  - Jalka on suojattu sekä tallissa että tarhassa. Eläinlääkäri ei suositellut vielä tarhaan menoa, mutta emme yksinkertaisesti voineet jättää tammaa talliin. Pienellä riskillä, mutta kuitenkin hieman tammaa tuntien uskallettiin se laittaa tarhaan - ei se siellä riehu. Iltapäivästä jalan kylmäys - ensin vesiletkulla ja sitten vielä pakastesuoja - haavojen puhdistus ja kävelytys reilu 1 h. Jalka vielä lämmin, vähän turvoksissa ja selkeästi kosketusarka. Ei onnu. Illalla kipulääkettä.


Day 3 - Jalka suojattu tallissa ja tarhassa. Kävelytystä vielä maastakäsin, noin 30 minuuttia. Jalka näyttää huomattavasti paremmalta, haavasalva on tehonnut "avohaavoihin" ja jalka ei vuoda enää. Tammalla energiaa kuin pienessä kylässä, polkaisi reijän toiseen polveen riehuessaan käyntilenkillä. Alkuillasta jalan kylmäys ja haavojen puhdistus. Pääsi vielä illaksi muutamaksi tunniksi ilman suojaa tarhaan. Vieläkin hieman lämmin, turvotus vähäistä ja antaa jo hieman koskea jalkaan. Ei onnu.

Day 4 - Jalka suojattu vieläkin tallissa että tarhassa. Tänään hyppäsin satulaan, pitkä käyntilenkki. Piti ottaa myös yksi ravipätkä, mutta vauhdin lisääminen oli niin jännää että mentiin pukkilaukkaa muutama metri. Päädyttiin ainoastaan askellajiin käynti. Jalan kylmäys ja haavojen hoito. Jalka kuiva ja haavat näyttävät tosi hyviltä. Illalla oli tarhassa muutamia tunteja ilman suojaa. Ei enää niinkään kosketusarka, hieman kolauksen saaneen kohdalta aristaa, ei pahasti. Ei onnu - todellakaan. Tarhassa spurttailee jo..

Day 5 - Jalka suojattu tallissa ja osan päivää tarhassa. Koska tamma ei ole kertaakaan ole ontunut, päätettiin ottaa putet mukaan ja mennä ravilenkki. Äiti meni puttejen kanssa ja itse tamman selässä. Vikatikki! Meinasin tippua 4-5 kertaa kun tamma lähti kunnon rodeolaukkaa. Kerran meinasi hypätä ojaan kun pomppi holtittomasti pystyyn.. Ei annettu periksi, olin päättänyt että kuljetaan puttejen takana. Menomatka ja loppu takaisintulomatkaa meni hyvin! Kyllä se siitä. Jalan kylmäys ja haavojen hoito illalla. Ei kosketusarka, ei turvoksissa, haavat kuivat. Ei onnu, vieläkään!

Vielä muutama päivä jäljellä tikkien kanssa ja sitten ollaan taas toivon mukaan kunnossa!

Kommentit

  1. Voi allia :( paranemisia! Ootko harkinnut tarhaan suojittamista hokkiaikana?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :) Kyllä tuon kanssa on kaikkea harkittu, mutta emme aijo suojittaa tarhaan :) Tähänkin haavaan ei olisi perusjännetarhasuojat riittäneet, joten olkoot ilman suojia siellä! :)

      Poista
  2. Ei se ole hevosen elämää se että on suojat jalassa. Toki jos on joku hevonen joka kopsii jatkuvasti niin sitten, mutta en silti lähtisi laittamaan suojia. Pikku haavat ja vähän isommatkin kuuluvat asiaan! ;)

    VastaaPoista
  3. Pahan näköinen haava!
    Eipä tuossa ainakaan mikään tavallinen jännesuoja olisi auttanut. Aika epätodennäköinen vammautumistapa joka tapauksessa.

    VastaaPoista
  4. Hevosten kanssa voi sattua mitä vaan milloin vaan. Nimimerkillä tänään sain hakea erään hevosen tieltä jossa autot ajaa vähintään 100km/h.... Luojan kiitos on vielä auttavaisia ihmisiä maailmassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. huh, kuulostaapa pelottavalta! Onneksi selvisitte ehjin nahoin (?) :)

      Poista
    2. Juu ihme kyllä selvittiin

      Poista
  5. Voi ei, paranemisia. Minulta ja tutuilta kuopattu muutama hevonen tulehtuneen, syvön haavan takia, joten tsemppiä että paranee eikä ole liian syvä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov