30. huhtikuuta 2015

Spring Show 26.4.


Viime viikon sunnuntaina suunnattiin Ypäjälle hyppäämään muutama luokka Spring Showhun. Päiväksi valokoitui sunnuntai ja luokiksi suokkien metri ja avoin 110 cm. Aamulla kaikki sujui kotona ihan hyvin ja kisapaikalla oltiin hyvässä ajassa. Silti onnistuin jotenkin möhlimään aikataulun ja olin vähän aikataulusta jäljessä verkkaamassa ja tuli jopa pikkaisen hoppu!

Ensimmäisen luokan verkassa Pyry tuntui taas vähän hitaalta. Perjantaina olin saanut jälleen kivan neuvon - jonka Seppo Laine on tainnut minulle sanoa myös jo vuonna 2012 - ja ajattelin testata sen toimivuutta myös rataesteillä. Suurin ongelmani on tosiaan se, että kun laskeudun esteeltä, alan heti kontrolloimaan hevosta ja vaikuttamaan siihen. Maija neuvoi perjantaina antamaan ensin muutaman askeleen liikkua hieman vapaammin ja sitten vasta ottaa kontrolli. Tämä sopi varsinkin Pyrylle joka on todella herkkä kaikille pidättävillekin avuille ja tulee takaisin jo pelkästä ajatuksesta.

Verkan edetessä Pyry kuitenkin virkistyi ja laukkailun jälkeen siinä alkoi olemaan jo aika hyväkin tuntuma. Hypyt oli todella teräviä ja hyviä, pysyin myös hyvin suunnitelmassani. Lähdin siis oikein luottavaisin mielin kohti kisa-areenaa.

Itse rata olikin täydellistä sunnuntairatsastamista. Kun taas kaiken vie ääripäähän, siitä tulee juuri tätä. En ratsastanut tippaakaan vaan annoin sen posotella pitkänä kuin nälkävuosi ja kun sitten vähän tuuppasin kolmannelle esteelle mentiin siitä hienosti läpi. Kai siinä vaiheessa vasta vähän heräsi todellisuuteen että voisi koittaa edes hieman laukata terävämmin tai vaikuttaa edes vähän. Lopulta sitten tuli radalla paljon rytmimuutoksia ja huonoja paikkoja. Toinen puomi otettiin sarjan b-osalta. Pettynythän minä olin, itseeni. Rata oli tosi pieni ja helppo, se nyt olisi pitänyt pystyä ratsastamaan vaikka väärinpäin puhtaasti. Niin, ratsastamaan, senhän minä tällä radalla kokonaan unohdin..

metrin ratavideon voi halutessaan käydä katsomassa täältä!

Hetken harmiteltuani ja kieriskeltyäni itsesäälissä ja haukkuessani itseäni, kävelin Pyryn kanssa hetken ja päätin että seuraavassa luokassa todellakin ratsastan. Otan ohjan käteen, ratsastan laukkaa terävämmäksi ja yritän edes parhaani. Pyry pääsi vielä hetkeksi koppiin syömään heiniä, sillä seuraavassa luokassa olin vasta 42 lähtijä.

Kävin kävelemässä kympin radan ja pakko sanoa että se oli myös tosi pieni. Siis oikeasti varmaan lähemmäs metriä se rata, leveydet aika minimin oloiset ja muutenkaan ei mitenkään kovin vaikea rata. Kiva rata, ei siinä, mutta melko helpohko. Katsottuamme kymmenkunta suoritusta mentiin äidin kanssa laittamaan Pyry kuntoon ja suunnattiin verryttelemään. 

Verkassa ratsastin sitä heti terävämmäksi. Tein paljon siirtymisiä, pidin ohjat kädessä ja ratsastin jalalla eteen. Taas verryttelyssä hypyt onnistui todella hyvin, yksi puomi otettiin okserilla kun se oli nostettu 120 cm ja hypättiin se tyytyväisenä. Pyry oli tarkka ja nopea jaloistaan ja sain siihen vielä parempaa tuntumaa kuin metrissä. Radalle lähdin tällä kertaa periksiantamattomampana, nyt päätin että pitää ratsastaa koko rata, vaikka antaisikin sille hieman vapautta esteen jälkeen. Se vapaus kun ei tarkoita sitä ettei mitään tehdä!

Rata alkoi hyvin! Toiselle esteelle se kyttäsi aivan mielettömästi jotain ja jouduin oikeasti pyytämään sitä reilummin. Se oli ihan mutkalla lähestymässä estettä, mutta vaikka hieman itse olin hätäinen, puomi pysyi ylhäällä. Kolmosesteelle ratsastin nyt erityisen tarkasti. Neloselle sain hyvän tien ja suoruuden, mutta pistin ponnistukseen liikaa kannusta ja nopeaa ylävartaloa, jonka seurauksena saatiin puomi. Seuraavalle pystylle muistin pysyä rauhallisempana, mutta linjalla seuraavalle lähdin ratsastamaan taas viimeisen askeleen turhan nopeaksi ja Pyry otti toisen puomi etujaloilla. Seuraavaksi olikin sarja seinän vieressä. Sielläkin oli Pyryn mielestä jotain tosi jännää kun meinasi karata kokonaan oikealta ohi, mutta sain kun sainkin sen nypittyä siitä yli. Olin kyllä varma että seuraavasta ei päästä enää, mutta kappas, tehtiin sujuvat kaksi askelta (haha) sarjan väliin ja selvittiin siitä puomeitta! Viimeiselle hieman taas liian paineella ja puomi jäi keikkumaan, mutta pysyi kannattimillaan.

Tästäkin siis 8 vp + 1 aikavirhe, mutta huomattavasti todella paljon parempi fiilis! Nyt sentään vähän jo ratsastin esteiden välissä seuraavaksi pitää vaan toitottaa omassa päässä sitä "odota, odota" litanjaa. Ehkä se tästä lähtee, olihan ne vasta ensimmäiset estekisat tällä kaudella!






Tästä on siis taas hyvä lähteä treenaamaan paremmaksi! Nyt toukokuu vietetään aikalailla kisoissa, mutta kesäkuussa vähän lisää treeniä niin eiköhän me kohta noi rataesteetkin saada sujumaan. Kuskissahan tuo vika on, onneksi on edelleen rehellinen ja kiltti hevonen alla!

28. huhtikuuta 2015

Mitä kuuluu Lehmälle?


Ennen kun palaan vielä viikonlopun kisoihin, ajattelin tulla hieman päivittelemään Lehmänkin kuulumisia. Tammasta ei tosiaan ole hetkeen kuulunut blogissa mitään, mutta se on varmaan ihan tuttua jo näiden sairasteluiden takia.

Allihan piikitettiin uudestaan selästään viikkoja sitten. Sen jälkeen se alettiin taas pikkuhiljaa kävelemään, ravailemaan ja laukkailemaan. Kuitenkin vaikka piikityksen olisi pitänyt auttaa, tuntui että se vain meni huonommaksi. Ostin satulaan edestä kohottavan geelin, mutta sen kanssa tamma oli vielä huonompi ja ravissa tuli aivan mielettömästi tahtirikkoja eikä laukka noussut ollenkaan. Olin ihan itkun partaalla, ainut asia mitä tamma teki, laittoi korvat luimuun ja veti pukkilaukkaa jos siltä jotain pyysi.

Alunperin tosiaan ostin edestä kohottavan geelin sen takia, kun tamman satula ei oikein istu sen selkään. Se on hurjan etupainoinen ja varsinkin kevyessä laukassa - missä tamma eniten protestoi - se painuu edestä hurjan alas ja painaa lavoista. Kohottavan geelin kanssa tamma puolestaan ahdistui kun satulassa ei ollut tarpeeksi tilaa. Lopulta heivasin koko satulan pois ja lähdin maastoon ilman satulaa.

Ja kappas perhana.. Tamma meni korvat hörössä, yhtäkään pukkia tai luimimista ei tullut. Nyt ollaan paineltu maastoja pitkin ilman satulaa (tosin lampaankarvaromaanin kanssa, koska oma takapuoleni ei todellakaan kestä, haha!) ja fiilis on aivan huikean kiva! Tamma menee korvat tötteröllä ja kuuntelee kokoajan eikä protestoi yhtään. Vai liekö tamma vain niin kiltti ettei uskalla tehdä mitään kun tipun kyydistä? ;)


Tästä sitten osataan aika tarkasti päätellä että ainakin satula menee vaihtoon. Varasinkin sille ajan Espoon hipposporttiin ja mennään sinne noin kuukauden päästä 25.5. Aikaisemmin ei tosiaan päästy omien aikataulukiireiden takia, mutta siihen asti posotellaan ilman satulaa, käydään kiipeilemässä ja kahlailemassa sekä juoksutan tammaa. Eiköhän tästä kesästä vielä ihan hyvä saada! 

Mutta joka tapauksessa, tamman kanssa menee siis tällä hetkellä ihan hyvin. Tietenkin tällä hetkellä kunnon hyppääminen on jäähyllä, mutta tehdään puomeja ja kavaletteja ilman satulaa aina kuin vaan ehditään! Siitä tosiaan puheen ollen, tuo muutaman postauksen takainen hautakuva on tosiaan Allin aikaan saannosta. Oltiin Jennan ja Pyryn kanssa kiipeilemässä keskustassa ja piti tulla ihan sellainen minimaalinen hauta (ihan yliastuttava, voiko semmoista kutsua edes haudaksi) ravista että päästiin toiselle puolelle. Se oli kuitenkin Allin mielestä kovin pelottava ja juuri kun se oli astumassa yli, se vetikin pään alas ja hyppäsi sivuun. Ja minä tietenkin rämähdin sieltä suoraan sinne hautaan. Heh, kyllä hieman nauratti siinä se tilanne, oikea truu kenttäratsastaja!

Eli nyt vaan peukut pystyyn että Allille löytyy sopiva penkki ja päästään kesäkuussa aloittamaan kenttäkausi myös tamman kanssa!

PS. Minua ärsyttää aivan mielettömästi tämä meidän talvinen ulkoasu, mutta koska koneeni on vielä ainakin kolme viikkoa (!!!) huollossa, en pysty asialle tekemään mitään! On jo niin kesäfiilis että masentaa tämä kylmän talven ulkoasu :(

26. huhtikuuta 2015

Universumin rehellisin hevonen

Kenttäaluevalmennus 24.4.2015, Ypäjä




Perjantaina otin töistä pienen varaslähdön ja lähdin jo puoli neljän aikaan, sillä meillä alkoi kello 17 maastoestevalmennus Ypäjällä ja valmentajana toimi meidän aluevalmentaja Maija Yli-Huhtala. Tämä oli ensimmäinen kerta tänä vuonna kun hypättiin pihalla ja periaatteessa ensimmäinen kunnon maastoestekerta sitten Niinisalon onnettomuuden. Vaikka ei tietoisesti jännittänyt, kyllä huomasi että sydän ainakin hakkasi normaalia kovempaa ja varovaisesti aina aloitin ratsastamisen.

Edellisen ryhmän mennessä vedelle, alettiin jo verryttelemään meidän hevosia. Pyry oli aluksi sellainen ponneton ja vähän mitättömän tuntuinen. Vielä laukassakin se vain pöllytti hiekkaa raahatessaan jalkojaan perässä. Tai siis lähinnä siltä tuntui. Kun kaikki oli verkkaillut ja Maija palannut vedeltä, otettiin ensin ihan pieni palaveri ja sen jälkeen muutaman kerran ympyrällä pieniä tukkeja. Siitä sitten jatkettiin kaikenlaisille erilaisille tehtäville. Minulla on muutama kypäräkamerapätkä, muokatessa kone tökki ja yhtäkkiä se olikin jo latautumassa nettiin, joten se ei ole mikään taideteos, hups!






Koska minulla on taas aivan mielettömästi hienoja kuvia - kiitos Pilvin -, Aleksin kuvaama pieni videopätkä ja kypäräkamerastakin muutama pätkä, pidetään tämäkin postaus tekstin osalta lyhyenä. Ratstajalla oli tosiaan hieman hakemista päästä oikeasti laukkaamaan muutakin kuin maneesilaukkaa. Pitkän hallikauden jälkeen rento pidempi laukka tuntuu jo niin kaahaamiselta että oksat pois! Muutaman kerran olisi hevonen ansainnut tiputtaa kuskinsa kun toin sen niin epätoivoiseen paikkaan, nyppien aina viimeisen puolikkaan askeleen, mutta ei! Herra on niin maan rehellinen ja kiltti että kuskasi tämänkin tyttelin taas jokaisen eteen tulevan esteen yli. Huippu!

Mutta nyt niihin kuviin ja videomateriaaleihin, Enjoy!












Huikean hyvällä fiiliksellä lähdetään kohti kisakautta, jee!

25. huhtikuuta 2015

Mutakasvohoito

Aika moni varmasti tietää kenttäratsastuksen esteistä haudan? 
Kuinka valmentaja aina neuvoo ettei hautaan saa katsoa?
Kaikki varmaan tietää mitä keväällä tapahtuu kun sataa ja lumet sulaa ja sinne kerääntyy vettä?


Minä ainakin tiedän.

24. huhtikuuta 2015

Koulubaanailua Justiinan kanssa

Pitkästä aikaa sain taas Justiinastakin hieman kuvia blogiin, kun Pilvillä oli luppoaikaa ja hän tuli sitten työpäiväni jälkeen kuvailemaan Aleksin kanssa.


Olin suunnitellut itselleni täydellisen minuuttiaikataulun torstaille - ja perjantaille - mutta kumma kyllä, onnistuin oikein ovelasti tekemään kaikki vähän myöhässä. Kuten aamulla heräsin klo 5.58 kun töissä piti olla klo 6. Töissä sitten olikin kamala kiirus, joten en päässyt suunnittelemassani aikataulussa lähtemään ja taas kaikki venähti.

Lisäksi töissä sattui pieni työtapaturma, kun onnistuin jättämään jalkani pihatrukin oven väliin. Meillä on töissä siis ihan tälläine perus vastapainotrukki. Trukin ovessa sisäpuolella on sellainen metallinen läpyskä joka suojaa ettei jalka pää ns. tipahtamaan tuohon portaalle mistä pääsee trukkiin. Lisäksi ovessa on sellainen palautusvieteri, eli "lyö" oven kiinni ilman että sitä tarvitsee laittaa. Olen kertaalleen jättänyt jalkani siihen oven väliin ja voin sanoa että sekin sattui. Tänään sitten vielä erittäin puuskainen tuuli teki kepposet. Olin hyppäämässä normaalisti trukkiin ja nostamassa juuri toista jalkaa sisälle kun tuuli tempaisi koko oven vauhdilla jalkaani. Kyllä näkyi hetken aikaa tähtiä ja meinasi kyyneleet tupata silmiin kun kirosin viisi minuuttia kipua. Kuinka ollakkaan osui sitten suoraan nuppuluuhun ja se paisui samantien kolminkertaiseksi ja väriltään mustaksi.

Juoksin - eli toisin sanoen klenkkasin - hakemaan heti buranaa ja soitin lääkäriajan. Töissä ollaan pirun tarkkoja työtapaturmien suhteen ja haaverit pitää aina näyttää lääkärissä. Varsinkin kun en pariin tuntiin pystynyt varaamaan painoa jalalle. Kohta kuitenkin kipu tuntui - kiitos kipulääkkeen - hälvenevän ja jatkoin hyvillä mielin työpäivän loppuun. 

Työpäivän jälkeen  vaihdoin tallivaatteet ja puin saappaat. Taas pääsi muutama ärräpää kun laitoin saappaan, nuppuluu otti kokoajan kiinni saappaaseen, joten niiden kanssa käveleminen oli ihan tuskaa! Onneksi Pilvi oli auttamassa ja laittoi Justiinaa kuntoo mun kierrellessä ympäri vitosta ettimässä justiinan satulahuopia. Lopulta kyllästyin etsimiseen ja jävin keskustasta ostamassa uuden huovan niin pääsin ratsastamaan.

Itse ratsastuksesta ei ole oikein kerrottavaa. Jusu oli vapaapäivä jäljiltä hieman jäykkä, joten tein paljon vain perusjuttuja, muutamia siirtymisiä, paaaaaaaljon voltteja ja ympyröitä eri temmoissa ja ihan vain tasaista tuntumaa. Tosiaan saappaiden päälle oli ihan turha edes yrittää kannuksia joten menin ilma niitä.

Työskenneltyäni tarpeeksi, otin vielä koko kettää ympäri isompaa laukkaa, kyllä tamma nautiskeli" Mutta kuten sanoin ettei mitään oikeaa kerrottavaa ole, saatte tyytyä tälläiseen kuvapainoitteisempaann postaukseen.
















Nyt pakko mennä höyhensaarille, huomenna jatkuu minuuttiaikataulut!
ja kiitos jälleen Pilville upeista kuvista!

20. huhtikuuta 2015

Hurmioituneen hyvin väärin ratsastettu

I-tason koulukilpailut Forssassa 19.4.


Tänään startattiin aamulla autot pihasta ja lähdettiin koulukisoihin! Aamutoimina pestiin nopeasti varusteet ja letitin Pyryn - ja siitä letistä tuli kamala - ja sitten suunnattiin keskustan kautta hakemaan Kristiina ja Justiina ja siitä huristeltiin Forssaan kisoihin. Oltiinkin paikalla ensimmäisinä kun Äiti starttasi Pyryn kanssa Perusmerkin! Äiti ei ole vuosiin kisannut ja on sen verran huonossa kunnossa ettei ole jaksanut istua harjotusravissa pitkään. Nyt sitten kisakärpänen hieman puraisi ja halusi mennä Perusmerkin ja totta kai tsemppasin sen sinne.

Pyry oli äitin kanssa vähän possu, se oli välillä turhan varovainen ja jarrutteli omia aikojaan. Äiti ottikin radalla raipan mukaan kun ei meinannut toiseen suuntaan laukka nousta. Muuten rata meni ihan kivasti ja oli tosi kivoja pätkiä, äiti vaan unohti sen kaksi kertaa, haha!  Mutta annetaan se tosiaan anteeksi, muisti alkaa jo vähän pätkimään ja jännittämistäkin oli.. Prosentteja unohduksista huolimatta kerättiin reilu 63%, joten läpi päästiin joka tapauksessa!

Perusmerkin ja KN Specialin välissä oli vielä C-merkki, missä meni Jenna Mollalla. Jenna meni Mollan kanssa myös Perusmerkin ja sieltä ne ottivatkin 1. sijan 70%. C-merkkikin meni ihan hyvin ja prosentteja kerättiin tuollainen 57,7%. Tuomarointi oli kyllä kokoajan tiukkenemaan päin, mitä pidemmälle kisaluokkia mentiin. 

C-merkin lähestyessä loppua, kävin vielä itse nopeasti vessassa ja hyppäsin kyytiin. Verkka aikaa oli noin 25 minuuttia, mikä oli ihan hyvä aika että sain sen hyvin ratsastettua läpi. Tarkoitus oli kuitenkin verkata liikaa prässäämättä, joten tehtiin myös aika paljon välikäyntejä. Ihan aluksi kun hyppäsin selkään Pyry oli vähän "tätikuljetinmoodilla" ja sai pari kertaa oikeasti pyytää reippaan puoleisesti jalalla että se lähti tosiaan eteen! Kohta herra tajusikin että kuski tosiaan vaihtui ja nyt piti ruveta hommiin ilman suurempia töksäyttelemisiä.




Verkassa tein aika paljon ensin töitä siirtymisten kautta, mutta kun se alkoi niissä kuumimaan, jatkoin mielummin laukkatyöskentelyllä. Laukassa hain ensin tasapainoa ja hyvää rytmiä, sitten hieman kokosin ja lyhensin askelta ja taas pidensin. Tällä sain aika hyvin testailtua että se tulee varmasti jalasta läpi eikä vaan haahuile menemään. Tehtiin myös paljon vastalaukkaa ja väistöjä ravissa. Kaikkea pientä ja kivaa temppuilua, kuitenkaan liikaa prässäämättä kuten olin suunnitellut.

Kellon lähestyessä lähtöaikaa päästiin siirtymään isolle kentälle. Siellä sitten olikin kaikkea jännää! Esimerkiksi kajaarit oli tosi kamalat ja pari mopopoikaakin ajoin tiellä ohi - tietenkin juuri silloin kun oltiin Pyryn kanssa siinä päädyssä. Oltiin kuitenkin vasta toisia lähtijöitä, joten ehdin näyttämään hyvin koko radan ja lopulta ja unohti jo jännittää mitään ratojen reunoilta. Ihan hyvällä fiiliksellä lähdin aloittamaan meidän suoritusta, olihan ohjelma tuttu ja turvallinen KN Special, mikä ollaan menty varmaan tuhat ja sata kertaa!





Koska jätin tyhmänä pöytäkirjani kisapaikalle ja saan sen vasta tiistaina, en muista aivan varmasti mitä numeroita saatiin, mutta pääasiassa paperissa oli 6 ja 7 sekä muistaakseni neljä 5. Emme aloittaneet rataa tosiaankaan kovin vahvasti kun alkutervehdykseen tultaessa Pyry karkasi vasemmalta jalalta ja korjasin sitä oikealla, unohtaen taas vasemman tuen, joten alkutervehdykseen tultiin kiemurrellen kuin pahemmassakin jurrissa. Tästä saatiin heti ensimmäinen vitonen paperiin.. En halunnut kuitenkaan antaa tuon masentaa, vaan pyrin ratsastamaan silti täysillä ja hyvän radan.

Ensimmäiselle loivalle kiemuralle se tuli vähän turhan kiireisesti - oli lähdössä keskiravia lävistäjää haha - ja keskiravi oli taas melkoista kipitystä. Positiivista sinänsä että siellä oli muutama ensimmäinen askel jo hakemassa hyvää ravia, mutta onnistuin itse olemaan hieman tasapainoton ja se rikottiin loppuun kipityksellä. Saatiin muistaakseni kuitenkin vähän armoa ja säälistä kipitys kutonen. Sitten hyvä pyöreä voltti ja uusi täyskaarto. Yritin nyt keskittyä pitämään Pyryä vähän ylempänä kun viimeksi se tällä kaarella haki matalalle. Sitä se kyllä yritti nyt tälläkin kertaa, mutta sain sen hieman paremmin pidettyä ylhäällä!

Sitten pitikin tulla meidän bravuuri, meinaan kertoimella 2 oleva kohta! Lävistäjä jossa kolme askelta käyntiä keskellä. Olen aina pitänyt tätä meidän parhaimpana kohtana ja varsinkin kun Pyryn kanssa päästiin yhteisymmärrykseen siitä että alaspäin siirtymisiä ei tarvitse romahtaa, on yleensä näistä siirtymisistä kerätty superhyviä pisteitä. Nytkin siirtyminen alas super tasainen, kaksi ja puoli käyntiaskelta ja vähän terävä siirtyminen takaisin raviin. Ei siis mielestäni mikään paha suoritus, ehkä tosiaan hitusen terävä siirtyminen ylös, mutta hevonen pysyi kuitenkin rentona läpi tehtävän. Numeroksi saatiin 5. Harmitti!




Sitten taas tasapainoinen pyöreä voltti. Voltilla mulla tuli vaan semmonen "ei hitto, tää menee ihan sairaan hyvin, nyt kyllä oikeesti tekis mieli hurrata". Jatkoin ihan tyytyväisenä meidän hienoo ravia ja käänsin tyynesti S-kirjaimesta, I-kirjaimeen pysäytys (hyväkin vielä!!) missä Pyry malttoi hienosti odottaa ja.. PIIP! "Tossa pitäis tulla käyntiin". Niin joo totta, eihän se pysäytys tule sinne keskelle ravista vaan KÄYNNISTÄ. Oon ratsastanu tän ohjelman tuhat kertaa ja miten ylipäätään tollasen kohdan voi ratsastaa väärin?! Ymmärrän sen toisen voltin tai toisen laukan noston mutta käyntiin siirtyminen?! Hups.

Ei muuta kun uusi yritys! Eli ravissa päätyyn, siirtyminen käyntiin ja sitten sinne I-kirjaimeen pysähdys. Pyry oli sitä mieltä että nyt on kyllä tehty viimeisen hetken sisään niin monta pysähdystä että en muuten seiso. Enkä jaksanut alkaa siitä asiasta sen enempään kinastelemaankaan, otettiinpa siis siitä kolmas 5.





Sitten olikin enää jäljellä laukkaohjelma, mikä on KN Specialissa ihan simppeli. Eli pääty-ympyrät ja lävistäjät laukassa. Suurin haaste taitaa olla jälkimmäisen laukan lävistäjän lopussa oleva käynti siirtyminen! Vaikka ollaan näitä harjoiteltu Pyryn kanssa paljon, se on helposti muutenkin vähän sellainen jännittäjä kulmiin tultaessa. Lävistäjällä kun alkaa hieman ajattelemaan kokoamista, se vetää itsensä ihan kippuraksi ja sitten loppu onkin ihan jotain kamalaa katsottavaa. Näin kävi tosiaan viimeksi Somerolla KN Specialissa.

Olen nyt kulma möröistä koittanut päästä eroon tekemällä niin että ratsastan aina lävistäjän ja jatkan päädyn vielä vastalaukassa. Näin ei tule sinne kulmaan sitä siirtymistä vaan Pyry on joutunut jatkamaan matkaa vielä kulman läpi. Tämä oli ehkä hieman tuottanut tulosta, sillä ensimmäinen lävistäjä tultiin ihan melko hyvinkin loppuun asti! Viimeinen vitonen saatiin kuitenkin sitten toisesta laukan nostosta, joka oli sellainen velmu nosto että ihan hävettää!

Mutta kyllä se häpeä kaikkosi sitten seuraavan lävistäjän lopussa. Tein tämän hetkisen parhaimman laukka-käynti siirtymisen meinaan! Se oli juuri sellainen mistä aina puhutaan. Liike jatkui tasaisesti, sulavasti ja pehmeästi eteen myös käynnissä eikä sinne tullut yhtään mitään ylimääräistä väliin. Pakko oli radalta äidillekin nyökätä katsomoon kun niin huikean hieno siirtyminen - joka on siis korostaen meille todella vaikea - tehtiin loppurataan. Ja kyllähän siitä paperissa 8 komeilikin, kyllä kelpasi!




Lopulta saimme kerättyä kasaan 62,4% ja 3. sijan. Olen siis ihan tyytyväinen, tai itseasiassa olen hevoseen erittäin tyytyväinen, tuntui että tämä rata oli jotenkin tosi kiva ratsastaa tänään. Toivotaan että nyt tulevissa kenttäkisoissakin herra malttaa olla yhtä näppärä ;) Tietenkin nuo omat mokat ärsyttävät, etenkin unohdus, koska ilman sitä sija olisi ollut taas parempi.. Mutta turhia jossitteluja, tästä on vain suunta ylöspäin!

Miltä meno teidän mielestä näytti?
Ja postauksen kuvista taas järjettömän iso kiitos Pilville ja videosta Aleksille! Ootte huippuja!