Siirry pääsisältöön

Iloinen yllätys

Välillä sitä itsekin yllättyy iloisesti miten ihania hevosihmisiä maa päällään kantaa.

Sain maanantaina viestin että olisi mahdollisuus päästä Kari Nevalan valmennukseen, nyt tulevana helatorstaina. Tietenkään en valinnut Pyryä mukaan, sillä kun on edessä rankka viikonloppu Niinisalossa. Kova into ja halu oli päästä Lehmän kanssa mukaan, mutta minulla oli vain yksi pieni mutta. Ei ole satulaa.

Hetken äidilleni kirottua tätä satulattomuutta, avasin facebookin ja laitoin heti etsintäkuulutuksen omalle seinälleni. Ainakin kaikki kannattaa yrittää. Kohta rohkaisin mieleni ja ilmoitin myös "Satulat, myynti, osto ja vaihto" -ryhmässä tästä kinkkisestä tilanteestani. 20 minuutin kulutta meille oli tulossa neljältä ihmiseltä satula kokeiluun. 

Ja kuinka ollakkaan, saatiin sopiva satula. Satula joka antaa tilaa lavoille, siinä on iso säkä- ja selkärangantila ja istuu muutenkin tamman selkään kun hansikas. Olin aivan otettu ja hieman jopa pyörryksissä tästä ihmisten hyväsydämisyydestä. 

Eilen ratsastin tamman sitten aikoihin kentällä, Mukaan valikoitui gramaanit, koska neiti oli lentoon lähdössä jo kotipihalla. Tänään otetaan vielä uusinta reissu kentälle (gramaanien kanssa) ja torstaina päästään pitkästä aikaa hyppäämään! Uskomatonta että ollaan viimeksi hypätty kunnolla tammikuussa!

 Ihanaa päästä valmennukseen tamman kanssa, tätä on odotettu! Olen niin kiitollinen jokaiselle joka oli meille valmis lainaamaan satulaa. KIITOS! 

PS. loppuun vielä Mollan klinikkakuulumisia. Tamma kävi eilen klinikalla ja koukistajajänteen vammahan sieltä löytyi. Oli kuitenkin lähtenyt jo todella hyvin paranemaan päin (jo alle viikossa turvotus laskenut minimaaliseksi ja ei onnu enää), joten 3 viikkoa kovalla kävelytystä ja sen jälkeen uusi klinikkakäynti ja mahdollisesti prp. Kyllä tästä vielä poni saadaan :)

Kommentit

  1. Mikä poni teille on tullut?! ♡

    VastaaPoista
  2. Siis ostikko tuon satulan nyt omaksi vai saitko vaan lainaan?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov