Siirry pääsisältöön

Poni

shetlanninponitamma Serpentine's Wilhelmina
"Miina, Kakara" - s. 2012
i. Junibackens Baloo - e. Junibackens Belinda


Torstaina 14. toukokuuta talliin astui uusi pieni ja musta tamma. 3-vuotias shetlanninponineitonen Miina. Miina saapui meille illalla, joten hevoset olivat suorastaan ihmeissään kun yhtäkkiä tallin pikkukarsinassa - missä aikaisemmin säilytettiin arkkua ja kenkiä - olikin pieni ja elävä olento. Voi kuinka kiltti ja suloinen tuo tamma olikaan!

Seuraavana päivänä oli tarkoitus päästää hevoset rauhassa tutustumaan toisiinsa. Aamulla Pyry kuitenkin hyökkäsi pienen tamman kimppuun sellaisella raivolla, mitä en ikinä siltä ole nähnyt. Ikinä ei Pyry ole laittanut korviaan luimuun saatika kirjaimellisesti hyökännyt kimppuun. Näimme parhaaksi erottaa Miinan omaan pieneen tarhaan viikonlopun ajaksi kun itse olimme Niinisalossa. Illalla Miina ei liikkunut enää mihinkään: ei tallista tarhaan, ei tarhasta talliin. Taluttaessa veti spurttilähdön ja potkasi päin. Seistessä keksi hyppiä pystyyn - ihan ihmistä vasten! Vielä perjantaina harjoiteltiin kävelemistä tallista tarhaan ja takaisin. Viikonloppuna se sujuikin jo hyvin.

Sunnuntai aamuna aamutallin tekijä oli vienyt isot hevoset tarhaan ja löytänyt Miinan käytävältä. Meillä on siis kaikissa karsinoissa vain puoliovet. Sunnuntaina kun palasimme kotiin, päätettiin koittaa uudestaan heppoja yhteen. Miina niin kaipasi kavereiden seuraa ja huusikin kuolettavan surullisesti heti kun isot hepat lähtivät toiselle puolelle tarhaa. Se oli todella sydäntä särkevää.



Koska hepat olivat saaneet tutustua jo viikonlopun yli toisiinsa aivan välistä, emme uskoneet tämän tuottavan ongelmia. Toisin kävi. Alkoi hirveä riehuminen, kaikki laukkasivat ja pomppivat ja hyppivät hulluna. Yritin rauhoittaa tilannetta ja saada Mollan kiinni, sillä sen toipuva jalka ei todellakaan tarvinnut tätä. Alli potki suoraan päin ponia, Pyry hyökkäili aina tammojen valista. Ja poni juoksi karkuun. Lopulta sain Mollan kiinni ja tilanne alkoi rauhoittumaan. Annoin Mollan mennä haistelemaan ponia ja tuntui ihan hyvältä, kunnes poni hyppäsi Mollan lapaa vasten ja silloin Pyry hyökkäsi takaa ponin kimppuun. Se oli aivan järjettömän kamala tilanne kun Pyry ahdisti Miinan nurkkaan ja kävi suoraan päälle. Pienellä koolla varustettu Miina pääsi onneksi etujalan ja mahan alta vilistämään äitin taakse piiloon. Sieltä me poimittiin pieni tärisevä poni pois tarhasta.

Vietiin Miina talliin rauhoittumaan. Valkuaiset vilkkui silmissä ja karsinassa se vain kuopi ja pyöri. Haettiin vielä Molla sisälle rauhoittamaan Miinaa. Siinä Molla seisoi käytävällä, äiti Mollan vieressä ja minä Miinan karsinan vieressä. Kun yhtäkkiä se tulla rämisteli vauhdilla yli karsinan oven - melkein minun päälle. Tilanne oli jokseenkin pelottava - miten voimme tarjota ponille hyvää kotia jos se ei viihdy missään: ei kavereiden kanssa pihalla, eikä omassa karsinassaan? Siitä näki miten stressaantunut ja rauhaton se oli. Minun teki pahaa nähdä se noin peloissaan. Olin myös hämmentynyt sillä en ymmärtänyt omien hevostemme käytöstä. Ymmärrän että laumassa pitää hakea paikkansa, mutta aina se on ollut sellainen "viidentoista minuutin juttu" ja kaikki on ollut tyytyväisiä. Nyt en keksinyt mitään ratkaisua.

Jätimme hevoset pihalle yöksi, sillä emme  uskaltaneet laittaa Miinaa enää karsinaansa ettei se tule sieltä yli ja satuta itseään. Seuraavana iltana ilmoitin myös facebookissa, että Miina etsii pikaisesti uutta kotia. Jotain missä sen kanssa tullaan toimeen, jotain missä olisi edes saman kokoluokan vastustajia. Jotain missä se voisi hyvin. Itsellä oli todella kamala olo, ihan luovuttaja fiilis siitä että en pystynyt tarjoamaan ponille niin hyvää kotia kun noin ihana ja pieni olento vaatisi.

Saimme 20 minuutissa huikean paljon yhteydenottoja. Seuraavana päivänä olisi tulossa tuttu perhe katsomaan sitä, voisivat ottaa sen vaikka heti hoiviinsa. Fiilis oli surullinen. Jo näin pienessä hetkessä olin ehtinyt tykästymään tuohon suloiseen poniin. 

Tuli tiistai ja katsojat kävivät. Omat hevoset oli alkanut viettämään enemmän aikaa "poninurkassa". Miina tuli iloisesti vastaan katsomaan tulijoita. Surkuhan siinä meinasi tulla. Illalla sanoin äidille että tutut ottavat sen vaikka heti. Päätimme kuitenkin vielä yrittää.

Erotin tammat Pyrystä ja laitoin Miinan isoon tarhaan sen kanssa. Koska Pyry on niin riippuvainen tammoista, se ei jaksanut vaivautua kiukuttelemaan Miinalle vaan juoksenteli ympäri tarhaa. Pian vaihdoin Pyryn ja Lehmän paikkoja, jolloin Miina ja Lehmä jäivät kaksin tarhaan. Kaikki oli vieläkin hyvin. Toin vielä Mollankin takaisin. Ei ongelmia. Kävin ratsastamassa Pyryn ja lopuksi se pääsi hetkeksi tarhaan. Ja kuin taikaiskusta - kaikki oli hyvin. Yhtäkään raviaskelta ei otettu, ei spurttailtu eikä hyökkäilty.

Nyt ne ovatkin sitten jo kavereita. Pyry ei jostain syystä ponista tykkää ja ajaakin sen hyvin nopeasti ruokakaukalolta pois, mutta Lehmä on tuohon pieneen mustaan ihan rakastunut. Ja on ihanaa huomata miten poni on rauhoittunut: nyt se on se ihana kiltti poni, joka se oli meille tullessaan - ilman stressiä.



Siis tervetuloa tiimiin Miina-poni!

Kommentit

  1. Mihin tarkoitukseen Miina tuli? Onko se vain seuraksi vai aiotaanko sillä harrastaa/kisata jotain? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iän karttuessa toivotaan että siitä tulee kaikkea kärryponista ratsuksi ja näyttelyihin :)

      Poista
  2. Kyllähän uus polle kannattaisi aina totuttaa porukkaan polle kerrallaan, eikä iskeä vaan valmiiseen laumaan syötäväksi... No, ens kerralla osaat ehkä sitten toimia toisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TAI ehkä kaikki ei aina mene niin kuin anonyymit ajattelevat? :)

      Poista
  3. Juu tosiaan, jos on tiivis lauma joka ollut kauan yhdessä niin kannattaa aloittaa sillä että pistää uuden tulokkaan laumanjohtajan kanssa kahdestaan aluksi. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samalla tavalla laumaan pistettiin kuin muutkin hevoset jotka meille on tullut - ilman ongelmia. :)

      Poista
  4. tää on kaunis! ja isäkin on niin pal komia ;)

    mutta tiedän tuon sun stressin! Minoksen tullessa mulle marraskuussa, jahtasi Poni sitä niin paljon, että jossain rytäkässä oli tullut huuleenkin haava, joka vaati eläinlääkäriä. oli aika masentunut fiilis, kun puolen vuoden ikäinen varsa on ollut mulla vasta alle pari viikkoa, ja nyt jo tarvitaan eläinlääkäriä. kuukauden sisällä nuo rupesivat tulemaan toimeen niin, että oltiin samaan aikaan syömässäkin jo, mutta sitten pikkujätkä tajusi karkailun (aina, kun olin itse töissä, tottakai!), ja tallinomistajalta loppui järki. muutettiin naapurikuntaan varsan kanssa, jossa on ikäistä seuraa, ja otus viihtyy hyvin, itseni lisäksi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää oon kans niin rakastunut ton isään, aivan ihana! 8)

      Poista
  5. Oi kun on syötävän suloinen ja nätti poni!

    VastaaPoista
  6. Huh kuulosti hurjalta alku, mutta onneksi lopulta meni hyvin! Onko millaisia suunnitelmia tälle?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkea kärryilyponista ratsun toimintoihin ja näyttelyihin. Aika näyttää :)

      Poista
  7. Tuleeko Miinasta ratsu, ravuri, valjakkoponi, näyttelyponi, seuraponi vai mitä :-) suloinen tapaus!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkea kärryilyponista ratsun toimintoihin ja näyttelyihin. Tavoitteena ihan käyttöponi siis, ei seuraneidiksi ;) Hän on ihana!

      Poista
  8. Tuleeko Allin tarkempi esittely hevoset välilehdelle millon? Entä miinasta esittely?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä koitan päivittää nyt kesälomani aikana :)

      Poista
  9. Nyt on pakko sanoa, että kyllä mua taas huvittaa kun heti on anonyymeja arvostelemassa ja antamassa hyviä neuvoja siitä, kuinka elukoiden (joita yksikään anonyymeistä ei varmastikaan tunne) kanssa tulis toimia :D

    Mutta joo, hyvä et loppu hyvin kaikki hyvin :) Suloinen ponimus on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ko.elukoita tunne kylläkään, mutta hevosia yleensä hyvin monenlaisia on tullut tän 20v.aikana vastaan. Kyllä se nyt vaan sattuu olemaan aika yleinen käytäntö (jos yhtään hevosen laumakäytöstä tuntee), että uusi heppa toteutetaan porukkaan vähän kerrallaan, eli ensin yhden ja sitten vähän useamman hevosen kanssa. Siis jos haluaa välttää sen kamalan jahtaamis ja potkimis vaiheen.. Ei ole kovin reilua uudelle hevoselle todellakaan, että koko lauma hyökkää yhtaikaa kimppuun ja niinhän siinä usein käy jos laitetaan suinkin uusi polle jo vanhaan olemassa olevaan laumaan. Kesälaitumet on sitten erikseen, niillä kun saattaa olla useampikin toisilleen vieras hevonen ja tilaa on vähän enempi kuin normi tarhassa.

      Poista
    2. Ja meillä äidillä yli 30 vuotta, itsellä koko ikäni, oma talli yli 10 vuotta ja aikasen monta uuttakin hevosta käynyt tutustumassa laumaan. Ihan ilman ongelmia :)

      AINA menty niin että on saanut tutustua muutamia päiviä vierustarhassa (pystyvät siitä nuukimaan toisiaan), sen jälkeen laitettu kaikki ihan samaan syssyyn ISOON tarhaan. On ollut tammaa ja ruunaa, pari kertaa haisteltu, kiljaistu, katsottu oma paikkansa. Ensimmäisenä johtajatamma, sen jälkeen muut. Eikä mitään ongelmaa ole ollut. Koska meidän "laumassa" hepat tietää paikkansa ja eivät mene lähellekkään ennen kuin vanhin ja viisain on antanut siihen luvan, ei siis tule joukkotappeluita ;)

      Sitä en tiedä miksei se nyt ollut niin yksinkertaista kun 10 muun hevosen ja ponin kanssa. Liekö ongelma hieman jääräpäinen ponitamma, joka alkoi uhittelemaan vanhimmalle -> jonka johdosta herra Pyry pulttasi ja siitä alkoi rodeo. Joka oli pakko rauhoittaa Mollan jalan takia. Suurin ongelma tässä oli se, ettemme uskaltaneet riskeerata Mollan jalan tervehtymistä. Ja se, ettei Pyry yksinkertaisesti voi sietää ponia :)

      Poista
  10. Se että teillä ei ole koskaan ennen käynyt näin, ei kerro muusta kuin siitä, että teillä on tosiaan ollut vain ne 10 hevosta. Jokainen lauma on erilainen, puhumattakaan siihen uutena tulevasta hevosesta, joten ikinä ei voi tietää miten ne toisiinsa suhtautuvat. Jos halutaan siis ottaa varman päälle ja välttää konfliktit, ne hevoset totutetaan yksi kerrallaan toisiinsa. Tuo on nimittäin ihan normaali reaktio pidempään samana pysyneessä laumassa, että uutta hevosta ei hyväksytä joukkoon heti. Ei sitä tarvi sen kummemmin ihmetellä tai miettiä mistä johtuu, ihan tavallista laumakäytöstä.

    VastaaPoista
  11. Aivan ihana pieni tamma! ♥ Onneksi alkuvaikeuksista huolimatta loppu hyvin, kaikki hyvin. Odotan innolla ponin kuulumisia! :)

    VastaaPoista
  12. Awww.. :3 on kyllä ylisulonen olento <3 Hyvä että kaikki käänty parhain päin ja pystyitte pitämään ponin! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan