Siirry pääsisältöön

Tapaus Niinisalo - osa 2

Lauantai iltana käytiin vielä kävelemässä sekä helpon että tutustumisluokan maastoradat. Helpon maasto olikin aivan sama kuin viime syksyn Suokkien Vaativa B, mutta ilman esteen 12 vaihtoehtoa ja veteen alashyppy oli uusittu. Jäätiin ihmettelemään viime vuoden onnettomuus estettä, sitä miten en vieläkään tiedä mitä tapahtui ja miksi. Silti minua ei yhtään jännittänyt. Siinä se este oli, mutta jännitys oli kadoksissa. Muutenkin maaston esteet näyttivät nyt pienemmiltä kuin viime vuonna, vaikka ihan samankokoisia ne olivat. Kulma rannassakin oli jotenkin.. Madaltunut. Ihmeitä tekee kyllä itseluottamus.

Sanoin äidillekin rataa kävellessä, että hieman pelottaa se, kun minua ei siinä rataa kävellessä yhtään jännittänyt. Ei jännittänyt kävellä rataa, eikä nähdä sitä risuestettä. Itseasiassa mulla oli tosi hyvä fiilis ylipäätään. Halusin vain kovasti päästä radalle.


Sunnuntai valkenikin yllättävän pian ja tällä kertaa olin ehtinut nukkumaan jo enempi. Halusin olla ajoissa paikalla, verkata kunnolla ja olla pitämättä kiirettä. Tallille lähtiessä käytiin vielä kysymässä lupa kameralle ja sen saatuamme kiiruhdettiin talliin. Siellä normaali kuntoonlaitto, suojien teippaus ym. Äiti jäi vielä siivoomaan tallin kun me lähdettiin todella hyvissä ajoin kohti kisapaikkaa. Kun nousin hevosen selkään huomasin sen: jännitys iski. Jalat veti ihan veteläksi ja sydän hakkasi. Se olisi menoa nyt!

Käveltiin koko matka kisa-alueelle ja silti oltiin siellä ihan aikasessa. Ehdin muutaman vaativan ratsukon nähdä ennen kuin mentiin verkkailemaan. Verkassa itselle tuli muutaman kerran tosi heikko olo ja jalat ei kantanut sitten yhtään. Yritäpä siinä sitten verkkailla kevyessä laukassa kun jaloista on voimat ihan pois. No, ei ainakaan tarvinnut sanoa että en jännittänyt haha.

Yhtäkkiä huudettiin jo minulle kahta minuuttia lähtöön. Verkkahypyt oli ollut teräviä ja hyviä, eikä yhtäkään hipaisua tullut. Käveltiin rauhassa lähtöpaikalle. 10 sekunnin kohdalla kello päälle ja kameraan virtaa. Ohjia kun keräsi, Pyry alkoi steppaamaan. "Ratsasta"-merkin jälkeen piti ottaa hallittu lähtö, mutta Herra PP olikin sitä mieltä että lähdetään sitten kunnolla. Sen takia heti videolla onkin tuollaista nauron sekaista toppuuttelua. Mutta kyllä videota katsoessa huomaa kuinka jännitin! En muista puoliakaan höpöttelyistäni (tai että olisin höpöttänyt), jotenkin yli-iloinen kun päästiin risustakin yli. Jos joku haluaa tulkata mitä sanon kohdassa 1.40, olen kyllä kiitollinen.

 


Itseasiassa olen vähän yllättynyt miten "kovaa" tulin juuri risulle. Yleensä kun jännitän jään nyppimään taaksepäin (kuten mökki-hauta-nuolenkärki tehtävällä) mutta nyt ratkaisin reippaasti eteenpäin. Samoin tein maastokuvioisella kaariesteellä, mistä olin itselleni radan kävelyssä saanut jonkinlaisen "ompas se jäätävän kokoinen" -mielikuvan. Muutamassa mutkassa meinasi lähteä herra vähän liiankin vauhdikkaasti ja tuntui että kohta ollaan kyljellään kun kanttailtiin mutkia..

Rantaan tullessa tiesin meille tulevan hieman vaikeuksia. Kulma ja urut meni hyvin, alashypylle otin kiinni kuten olin jo ajatellutkin. Nyt uusittu alashyppy oli inan korkeampi ja vesi oli niin korkealla että maata ei näkynyt yhtään veden alta. Tämmöinen suoraan veteen sukeltaminen on vielä herralle toosi vaikea ja työn alla ollu jo useamman hetken. Maanittelin sitä veteen tovin, olin jo kerran lyömässä raipallakin, mutta koska se oli (onneksi) solmussa ohjissa ja harjassa jatkoin vain maanittelua. Ja lopulta se meni sinne! Olin niin iloinen että teki mieli hyppiä riemusta. Huokaisin vain helpotuksesta että se oli siinä, päästään maaliin puhtaasti!

Tai oltaisi päästy. Jos olisin pitänyt ohjat kädessä, sillä kun tultiin vedestä vaikka hoin itselleni estettä, ei hevonen joka tulee pää vinossa lapa edellä sitä kohti, voi vaan hypätä sitä. Tyylikkäästi sujahdettiin ohi. Rantaviivasta vauhtia ja yli keposesti. Sitten loppu matka mentiin haipakkaa, kello kyllä kuoli jo toiseksi viimeisellä esteellä, eli yliaikaa tuli reilu 5 sekunttia. Voi minua typerystä, hevonen oli niin pirun hieno!!




Maaliin tullessa luulin tosiaan pilanneeni puhtaan maaston sillä typerällä huolimattomuudella kun tultiin vedestä, mutta se olikin jo sitten toinen kielto. Ei se käytännössä sitten harmittanut enää niin paljoa kun "mahdollisuudet" ehti karata jo aikaisemmin, mutta olihan tuo valehtelematta aika typerä moka minulta. Hevoseen olen niin tyytyväinen ja taas me voitettiin itsemme: tulimme  ehjänä maaliin.

Kommentit

  1. Vitsi miten paljon nauratti nuo sun höpötykset, suorastaan karjuit välillä! Mutta uskon, että tuo on oikeasti hyvä tapa psyykata myös itseään. Kun ei ole valmentajaa sanomassa, niin uskon, että on älyttömän hyödyllistä ihan konkreettisesti sanoa asiat itselleen. Mutta todella hyvä suoritus kun ottaa huomioon viime kertaisen, ihanaa nähdä teidät taas radalla!

    VastaaPoista
  2. Aivan mahtava kommenttiraita! :D

    VastaaPoista
  3. Kiitos kun päästiin taas "Pyryn kyytiin" maastoradalle videon kautta! :) Nämä maastovideot on niin ihanaa katottavaa kun se fiilis välittyy tänne ruudun toiselle puolelle niin vahvasti.

    VastaaPoista
  4. Ihana Senni ja Pyry! En tiedä kumpaa psyykkasit enemmän, hevosta vai itteäs ;) mutta ihan huikea kommenttiraita! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha, joo ehkä siinä oli jo ripaus sitä itsensä tsemppaamista ;) kiitos!

      Poista
  5. Ootte kyllä ihan huikeita molemmat!!! Mahtavat :)

    VastaaPoista
  6. Harmilliset kiellot, muuten hieno rata! Kypäräkameravideot on parhaita, kun pääsee itsekin radalle mukaan. :) Sitä katsellessa tuli kyllä vähän ikävä Niksulan kisoihin, jotka jäivät tänä keväänä välistä..

    VastaaPoista
  7. Hienoa että uskallat onnettomuuden jälkeen vielä hyppiä ja kisata. Itseä nuo maastoesteet hirvittää. Hienosti Pyry veteen hyppäsi kun häntä kannustit. Nää videot on vaan niin parhaita!

    VastaaPoista
  8. taitavasti ratsastat pyryä!! tää kausi on niiiin teidän :D

    VastaaPoista
  9. Tulee kyl niin ihana mieli kun kattoo näitä teidän kypärkamera maastoratoja! Kehut hevosta koko ajan, ja muutenkin toimit tosi hyvin. Varsinkin tossa veteen menossa, kannustit hevosta hyvin. Tsemppiä teille tulevaan!:)

    VastaaPoista
  10. Mulle tuli lähinnä myötähäpeät noista sun höpinöistäs :D Ehkä koska teen itse samaa... noloa.

    VastaaPoista
  11. Noi sun gopro videot <3 Kun mentiin käymään kansliassa niin katsoin että ihanvaltavan tutun näköinen hevone, sitten tajusin että hei se on Pyry ja selässä varmasti sitten Senni :D Olitte vielä upeempi ratsukko livenä kuin kuvien ja videoiden kautta, toivottavasti vielä näen teitä! :)

    VastaaPoista
  12. Ei vitsi sun videoita on aina mahtava katsoa ihan vaan sen takia, kun kuulee miten tsemppaat heppaa ja ihteäs! :D

    VastaaPoista
  13. Eikä noi sun kommentit on ihan huippuja! Ihana fiilis tulee :D

    VastaaPoista
  14. 1:40 kohdassa "nyt pitää laukata" :D

    VastaaPoista
  15. Hei! mä en nyt ymmärrä miks tää ei anna mun kommentoida :D anteeksi jos kommentti tulee kaksi kertaa! :D
    ja niin..video on erittäin huvittava,mutta kertoo enempi ku tuhat sanaa! Sä oot hieno ihminen Senni! ja sua on erittäin mukava seurata sun blogia ja nähdä sun tapahtumia :)ja vaikka välillä tottakai on sellaisia päivä jolloin joutuu pettymään ja hampaita purren menemään vastatuuleen. PP on hieno suomipolle ja "lehmä" on myös ;D musta-valkeeta meilläki koko navetta täys :'D heh :D mutta ei ku oikein paljon tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov