Blogi ajantasalle osa 2

Taas on muutaman sekunninsadasosan aikaa istua koneelle ja koittaa näpytellä tätä blogia ajantasalle. Muuten ollaankin päästy melko sujuvasti eteenpäin, vain Niinisalon reissusta on kirjoittamatta. Niinpä tehdään pieni ja nopea paluu Niinisaloon. Mukana oli jo vakiokalustoon kuuluvat Pilvi, Aleksi, äiti ja isäpuoleni Kari. Lisäksi olin saanut hoitajakseni ihanaisen Sallan, jolle kuuluu suuri kiitos siitä että pystyin koko viikonlopun skarppina ja kotimatkallakin piti minut hyvin hereillä. Huikealla porukalla taas liikkeellä, kiitos kaikille!

Niinisaloon lähdettiin poikkeuksellisesti vasta lauantaina, koska olin perjantai-lauantai välisen yön vielä töissä. Kun aamulla pääsin viiden aikaan kotiin, datailin tunnin verran ja menin kuudelta tekemään aamutallin. Jos olisi molemmat hevoset lähtenyt niin lähtö olisi ollut jo klo kuusi, mutta koska Alli jäi pois ja Pyry oli vasta iltapäivän ryhmässä, riitti että lähdettiin kahdeksan aikaan. Sallakin saapui jossain vaiheessa auttamaan ja saatiin melko ripeästi kaikki valmiiksi lähtöön. Pakko myöntää että se aamu on ehkä hieman sumussa, sen verran työyö painoi päälle.

Koko matkan Niinisaloon nukuinkin hieman univelkoja pois ja tuntui että perillä oltiin jo aivan hujauksessa. Pyry oli heti perille päästyä ihan sekopää, siis aivan sekaisin, se kuopi itseään läpi kopista ja kun pääsi pihalle ei malttanut hetkeäkään edes seistä tai kävellä vaan mennä jumputti kokoajan pikku ravia. Varsinkin kun meillä oli aikaa niin paljon starttiin tuntui toivottomalta sen kanssa. Lopullinen skitsoaminen tuli siinä vaiheessa kun armeijan pojat meni joukkoina pitkin metsää täysvarusteissa. Sen jälkeen Pyry oli ihan lentoon lähdössä ja päätettiin laittaa se jo aikaisin kuntoon ja mennä tekemään kunnon verkka. Hyvä juttu oli se, että olin jo heti pelipaikalle päästyämme laittanut sille hokit, olisi meinaan ollut enää tuon lopullisen skitsoamisen jälkeen aivan mahdotonta yritää laittaa sille mitään.

Eipä siinä ollut sitten paljoakaan toivoa saada sitä hienoksi ja letkeäksi ja rennoksi kouluradalle. Kyllä sitä jo vähän osasin aavistellakin tuon aamuisen römyämisen jälkeen. Koitin verkassa tehdä paljon edellisessä valmennuksessa tehtyjä juttuja, väistöjä ja paljon kehuja myötäämistä jne. Ja verkatessa tuntuikin siltä että sain sen millisekunniksi aina rauhoittumaan. Mutta ei se tosiaankaan kauaa kestänyt. Radalle lähdin ihan hyvillä mielin, oli tuttu ja turvallinen Helppo B:3 eli ei ollut mitään kompastuskiviä ja aika basic ohjelma. Rata oli jännittynyt ja Pyry jännittyessään menee tosi helposti juuri kuolaimen alle vaikka narut roikkuisivat kuinka löysällä. Silloin pitäisi pystyä ratsastamaan paremmin jalalla, mutta siitä se taas tekee jännittyessään sinkaisuja ja tulee "yliherkäksi". Olen siis niin patti tilanteessa miten tuossa pitäisi toimia ja jäänkin innolla odottamaan saadaanko siihen joskus ratkaisua, heh. Rata oli ihan ookoo, kohtalaista tasoa ja hämmästyinkin hieman kuullessani prosentit, sillä saimme vain 59,5%. Ei se siis hyvä rata ollut, mutta kyllä se yli 60% olisi pitänyt kaiken järjen mukaan olla. No, välillä näin.

Kouluradasta olen tyytyväinen lähinnä vasemman kierroksen laukkaohjelmaan ja muutamaan ravipätkään. Muuten se oli turhan jännittynyt ja kireä mikä näkyi pieninä tahtirikkoina. Tosin tuomarikin antoi aika paljon turvakutosta, sillä erot olivat kuitenkin melko pienet aina kärkeen asti. Ihan hyvillä mielillä lähdettiin odottamaan estekokeen alkua.

Tämän välin käytin itse lagaillessa ja Salla käveli Pyryn kanssa. Tai yritti kävellä, sillä Pyry ei suostunut kävelemään askeltakaan koko sen tunnin - puolentoista ajan mitä odoteltiin.. Mietin jo että kohta se ei enää jaksa hypätä.. Lisäksi oli aikamoisen työn ja tuskan takana saada sille vaihdettua varusteet ja saada suojat jalkaan. Sanotaan että siihen meni aikaa ja sai kyllä varoa kaikkia jalkoja, huh! Rataesteet meni ihan hyvin, verkassa ookoo hyppyjä ja radalla vähän loppua kohden aloin itse liikaa varmistelemaan koska aloin epäilemään itseäni. Helposti kuitenkin rata puhtaasti. Päivän päätteeksi oltiin sijalla 14/39.

Sunnuntaina oltiin taas hyvissä ajoin liikkeellä vaikka startti oli iltapäivällä. Tutustumisluokka on Pyrylle sen verran helppo pala, että sen pitäisi mennä se vaikka silmät kiinni väärin päin. Silti otin jo verkassa sen asenteen että nyt ei olla siitäkään huolimatta helpolla radalla vaan ratsastetaan jokainen este kunnolla. Muutamilta ihmisiltä olin kuullut että kakkonen (joka oli siis maalattu hienoksi) olisi tuottanut paljon vaikeuksia. Silti ennakkoluulottomasti ja 110% ratsasten lähdettiin radalle.

Verkassa Pyry oli ihan ookoo, tosin kokoajan se oli vähän ihmeellisen vahva, tuntui että pidätteet menivät tosi heikosti läpi. Tuli kuitenkin hyvällä sykkeellä kaikki verkkaesteet eikä kytännyt mitään. Ja ennen kuin huomasinkaan päästiin jo valmistautumaan ja kohta sihahti meille lähtömerkki!

Ykkönen ihan hyvä, yritin selässä olla oikein jämäkkänä että nythän mennään eikä meinata, rata on pieni, muttei silti saa aliarvioida. Sitten tuli se kakkonen. Ratsastin siihen jalka vahvasti ja kokoajan ajatus yli ja silti me otettiin siihen kielto. Suoraan sanottuna v-itutti. Niin paljon että huh. Kyllä siinä tuli herraa komennettuakin, vaikka kyllä nyt jälkikäteen analysoituna olisin voinut ratsastaa vieläkin paremmin siihen. Vielä lähempänä, oma paino taaempana ja jalka vielä paremmin kiinni. Kädet levälleen ja kokoajan liike eteen. Tosin se tilanne tulee niin äkkiä, vaikka kuinka ajattelin jalalla ja jalalla ja jalalla, koko vauhti vaan hyytyi. Kiukustuneena ratsastettiinkin koko loppurata ja olen siihen aivan järjettömän tyytymätön.

Kiva silti huomata että vaikka kuskia kiukuttaa, tulee siellä "pahoissa paikoissa" silti ne kiitokset hevoselle. Rumia sanoja pääsi suusta ja olin ehkä liian ankara Pyrylle, mutta toisaalta taaksekaan päin ei voi enää kelata. Nyt voisin sanoa että se johtui asiasta a, mutta sillä hetkellä olin vain niin.. vihainen koko asiasta. Tuttari pitäisi päästä nollilla maastoon.. Lopulta saimme siis 20 virhepistettä kiellosta ja sekunnin yliaikaa, eli yhteensä 20,4vp lisättiin tulokseen.

Vaikka en todellakaan ollut ainoa jolla oli ongelmia radalla, harmitti se silti. Lopuksi noustiin kuitenkin vielä pari sijaa ja oltiin ensimmäisiä ei-sijoittuneita ja kaiken lisäksi tämä riitti vielä aluemestaruuskultaan! Kyllähän se vähän säälimitali on kun on mennyt molemmat mestaruuskisat miten on, mutta lämmittää se kuitenkin jollain asteella mieltä. 

Tämän jälkeenhän alettiin miettimään Pyrylle hoitoja että saataisiin varmasti selvyys että se on kunnossa kun käyttäytyy kuitenkin näin epänormaalisti. Ensimmäisenä tilattiin raspaaja ja lisäksi Pyry sai nautiskella viikon verran extravapaita ja vain höntsäilyä. Ette uskokkaan miten paljon se ehti viikossa lihomaan ja laiskistumaan, haha! Eilen kävin ensimmäisen kerran höntsäilyviikon jälkeen kentällä ja hitsi mikä muutos! Se ei enää yhtään mupeltanut kuoltainta vaan tukeutui siihen tosi hyvin. Vähän oli hidas, mutta eiköhän se sieltä nyt taas hiljalleen skarpistu. Loppukaudeksi suunnitteilla vielä muutamat kenttäkilpailut ja Este-SM sekä esteillä aluemestaruudet. Toivotaan että saadaan hyvä loppukausi kun tässä on nyt jo ehditty välissä hieman ottamaan taaksepäin.

Seuraavat kisat on tosiaan Keravalla 2.8.johon halusin ottaa tuttarin alle. Jos näyttää siltä että emme pääse täältäkään maastosta estevirheittä maaliin, jää Pyry pariksi viikoksi Keravalle Roosan hoitoon ja hän sitten hyppää sillä seuraavissa Keravan kisoissa 16.8. tuttarin. Jos puolestaan kaikki menee hyvin, hypätään Keravalla ja Kangasalalla avoin Helppo. Nyt siis peukut pystyyn että saadaan taas tästä lähtemään!

Kaikista postauksen kuvista jälleen kiitos Pilvi, Aleksi ja Salla!