Siirry pääsisältöön

Kenttä-SM @ Nykarleby

Niin kuin moni varmasti huomaa, on tämän postauksen kirjoittaminen venynyt ja venynyt. Kyllä se vaan niin kirpaisee kun tavoitekisoissa onnistuu munaamaan kaiken ja on myönnettävä olevansa niin kaukana tavoitteistaan mitä toivoi. No, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! En jaksa nyt enää kovin yksityskoihtaisesti käydä läpi koko reissua, lyhyesti sanottuna vaikka suotiukset olivatkin ala-arvoisia, reissu muuten oli aivan ihana. Ja suurin kiitos siitä kuuluu aivan ihanalle matkakumppanillemme, Roosalle ja Danttelle! Näitä reissuja pitäisi saada lisää :)

Matka alkoi Perjantaina ja se sujui ihan kivoissa merkeissä. Päästiin vain paaaljon suunniteltua myöhemmin lähtemään, mutta ei se loppupeleissä haitannut. Matkalla käytiin syömässä ja Seinäjoella otettiin hevoset alas pällistelemään maisemia ja kävelemään. Perillä tallilla käytiin vielä ratsastamassa - Pyry tuntui ihan hyvältä - ja sen jälkeen letitin Dantten ja siistin Pyryn kokonaisuudessaan. Lopulta päästiin lähtemään tallilta hieman ennen 12.

Perjantaina Seinäjoen raviradalla pällistelyä

Lauantaihin heräsin vähän viiveellä, jotenkin tuo kesäloman torkuttaminen jäänyt päälle. Lopulta Roosa sai minut ylös, syötiin aamupala, käytiin kansliassa ja lähdettiin hakemaan hevosia. Roosan startti oli ennen minua, mutta Pyry piti kuitenkin ottaa kopista aina kun Danielkin tuli, koska herra olisi muuten rikkonut koko kuljetusvehkeen. Kun Roosa ja Dantte oli mennyt, menin laittamaan Pyryn kuntoon ja lähdin verkkailemaan.

Ja olin ihan hukassa. Pyry oli ihan taas kamala ratsastaa, kaikkia apuja juostiin karkuun stoppailtiin ja plaa. Onneksi Roosa riensi apuun ja saatiin edes viimeisillä minuuteilla sekä minua että hevosta tsempattua että päästiin kouluradalle. Oltiin meidän luokastamme ensimmäisiä lähtijöitä ja rata oli minulle ennestään aivan tuntematon. Hieman ehkä siis jännitti! Lisäksi meillä oli kolme tuomaria..

Rata meni kuitenkin ihan hyvin, videolta näettekin sen. Ei missään nimessä meidän tasoamme, mutta tasapaksu ja rikkeetön suoritus. Ja jos jotain oikein positiivista haetaan niin kaikilta tuomareilta saatiin sentään yli 60%! Ihan hyvä suoritus siihen nähden että verryttely oli suoraan kauhuelokuvasta, haha!



Rataesteille pääsyä saimme odotella, joten ehdittiin käydä kävelemässä maastorata kahteen kertaan. Sen jälkeen taas ensin meni Roosa ja sitten me Pyryn kanssa. Verkassa oltiin jälleen hyvissä ajoin, sillä halusin saada sen hyvin avuille. Verkka menikin ihan ookoo, hypyt oli vähän löysiä ja puomeja tuli sekä taisi tulla yksi kieltokin. Jotenkin maneesissa koko veto oli ihan pois ja ei saatu sellaista hyvää fiilistä siellä. 

Luokan piti alkaa alunperin varttiavaille, mutta oltiin sitten sanottu että kaksikymmentä vaille riittää. Menin sitten hieman ennen sitä portille ja siellä taas sanottiin että vielä reilu viisi minuuttia. ARGH! Kipittelin takaisin verkkaan ja ajattelin että otan tuosta vielä yhden pystyn kun ne ovat minulle usein vaikeimpia. Ja täysin super huono idea! Lopulta löysin itseni maistelemasta Pyryn harjajouhia kun vedettiin kirjaimellisesti läpi koko esteen. Hämmästelin vähän itsekin sitä, sillä oltiin Pyryn kanssa jotenkin ihan ulapalla. Uudestaan pysty tällä kertaa puhtaasti ja sitten ei kun radalle - jomottavan leuan kanssa.

Radalla sai ennen aloitusta ottaa yhden verkkahypyn ja se menikin jo tosi hyvin. Pyry oli skarppi ja terävä ja pystyin tosi hyvin nollaamaan tilanteen. Rata alkoikin todella hienosti ja sujui yhtä hyvin aina esteelle seitsemän asti. Olisi pitänyt ratsastaa kaarteessa hieman enemmän takajaloille ja olla itse paremmin kertomassa että otetaan vielä yksi askel. Nyt lähdettiin lentämään ennen aikojaan eikä kuski ollut yhtään mukana, joten kaappastiin siitä puomi.. Jotenkin sain kaiken tasapainoon vaikka ohjat roikkuivat pyykkinaruina ja vesimatto meni puhtaasti. Sen jälkeen tuli todella hankalasta kaarteesta pysty, johon kostautui sitten se, etten ollut saanut ohjia tarpeeksi hyvin käteen ja tultiin se tasapainottomasti ja otettiin puomi. Tietenkin voisi hevonen hieman edes yrittää pelastaa, mutta no, ei se vaan pelasta pitää asiaan tyytyä. Viimeinen este taas hyvin. Ihan tyytyväinen alkurataan, vaikka pakko myöntää että nuo puomit harmitti aivan älyttömästi!




Sunnuntaina oli sitten maastopäivä. Ajattelin etten ota mitään suurempia paineita, vaan haluan vaan puhtaan maaston. Verkassa olin jopa turhan aikaisin, kun en muistanut että oli käänteinen lähtöjärjestys enkä lähtenytkään ekana niin kuin lauantaina. Pyry oli kuitenkin verkassa tosi hyvä ja pääsin toteuttamaan visiotani rennosta kädestä kohti estettä. Allin kanssa Niinisalossa käyminen oli herättänyt minua siihen että saadaan Pyrynkin kanssa paikat paremmaksi kuin annan sen vain itse tulla siihen ilman että liikaa varmistelen. Verkassa kaikki hypyt osui super hyvin joten lähtöön lähdettiin hyvillä mielin!

Meitä ennen oli mennyt avoin helppo ja siellä oli tullut myös aika paljon virheitä. Esimerkiksi vesi tuotta pään vaivaa, siellä sai siis valita menikö suoraan alashypyn veteen vai liuskalta veteen. En tiedä miksi mutta osa ihan enemmänkin helppoa menneistä hevosista kyttäsi tätä liuskan kautta veteen menoa. Ajattelin kuitenkin että Pyry ei ole ikinä mitään vettä katsonut (jos sinne ei suoraan tarvitse hypätä, eli minun valintani oli ainakin selvä jo ennen lähtöä haha) joten en siitä ottanut oikein stressiä. Suurin huolenaihe oli varmaan hauta-nuolenkärki linja, mutta oli 95% varma ettei sekään tuota hankaluuksia.

Lähdössä olin jostain syystä aivan sekaisin. Kellon pistin väärään aikaan päälle ja kypäräkamerakin unohtui. Lähdettiin kuitenkin hyvässä rytmissä kohti ensimmäistä. En tiedä mikä meni vikaan, rytmi oli hyvä ja toteutin suunnitelmaani mikä toimi verkassa, paikkakin tuli hyvään kohtaan, mutta juuri ponnistuskohdassa Pyry veti jarrut kiinni. Se ei kuitenkaan kieltänyt vaan kirjaimellisesti rämpi yli ensimmäisen esteen. Olin vähän hämääntynyt tästä mutta ajattelin että uusi laukka ja menoksi. Ja kypäräkamerakin muistui laittaa päälle! Epäilen vahvasti että ykkösen hyvin epäonnistuneen hypyn takia otettiin sitten heti kakkoselle stoppi. En odottanut sitä yhtään ja se vain pääse valumalla valumaan hidastumaan vaikka kuinka sporria tarrasin kylkeen. Ärsytti. Nollasin tilannetta ja uudestaan yli. Pyry muuttui kuitenkin aivan järjettömän vahvaksi ja tuntui että sain varmistella esteet 3-5 tosi paljon kun se vain juoksi niitä päin ilman ajatusta.

Sitten tultiinkin jo pois raviradalta. Traksu meni hyvin ja sitten tultiin vedelle. Taas tuli niin amatöörimoka. Kun kerran tiesin että sinne vedelle on montakin hyvää hevosta ottanut tökköjä, mitä tekee Senni? Ratsastaa laukassa kohti varmaa kieltoa. Ja melkein pää edellä veteen! Olisi nyt hyvä ihminen ollut fiksu ja ottanut vaikka raviin varmistellen mutta ei.. Tyhmä mikä tyhmä! Tämän jälkeen kaikki aina takaisin vesiesteelle asti meni super hyvin. Valitsin haudan jälkeen vaihtoehtoesteen nuolenkärjen sijaan, sillä halusin varmistaa että päästään varmasti maaliin. Toisen kerran kun tultiin veteen oli alamäessä jotain kommunikaatio ongelmia ja pääsi ruma sanakin suusta.. raviradalla sporrat kylkeen ja saikin sitten heppa laukata koko rahan edestä. Ja sehän laukkasikin!







No, ei aina voi onnistua. Kotimatka sujui jouhevasti ja suivaantuneena kisaviikonlopusta otin vielä kouluvalmennuksenkin ennen Niinisaloa. Tänään starttaa Niinisalon urakka, mihin lähdetään vain Pyryn kanssa kun Lehmä saikkuilee. Pyry menee siis tutustumisluokan ja aluemestaruuden, nyt sitten peukut taas pystyyn että kuski ratsastaa 110% paremmin kuin Uudessakaarlepyyssä!

kuvista kiitos Johanna Allén (pystykuvat) ja Tuulia Nelimarkka (vaakakuvat)!

Kommentit

  1. Hei! Mie jännitin koko tuon kenttävideon ajan...vauhtia riitti ja jännittäviä tilanteita! :D Haluaisin kysyä mitä meinaa tuo tutustumisluokka?

    VastaaPoista
  2. En tiedä mitään kenttäkisoista, joten harmittaa kun et kerro luokkia..:(

    VastaaPoista
  3. Lajiin tutustumattomien kannattaa käydä tutustumassa http://www.ratsastus.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/ratsastajainliitto/embeds/ratsastajainliittowwwstructure/58139_KSIV_2015_kenttaratsastus-vahvistettu.pdf

    Lainattu Jennin tekstistä http://greeneventer.blogspot.fi/2013/05/esittelypostaus-kenttaratsastus.html

    Luokat ja vaatimukset

    Kenttäratsastusluokista helpoin on harrasteluokka (2-taso). Siinä on helppo C kouluohjelma, rataesteet ja maastoesteet ovat 80 cm. Maastossa mennään 1000-1500 metrin matka 400 m/min vauhdissa (voidaan käyttää myös 450 m/min). Hyppyjä on rataesteradalla 7-9 ja maastoradalla 10-12. Harrasteessa ratsastetaan yleensä veden läpi ja sen jälkeen voi olla taas este.

    Tutustumisluokka (2-taso) eli tuttari kisataan tasolla helppo B, re 90cm ja me 90cm. Tuttarissa esteiden risut saavat nousta 100 cm korkeuteen. Alashyppy saa olla 120 cm ja hauta 150 cm. Tuttarissa voi olla jo hyppy vedestä pois. Hyppyjä on maastossa 12-16 ja rataesteillä 8-10. Maastossa vauhti on 450 m/min (voidaan käyttää myös 490 m/min) ja matka 1200-1700 m.

    Suomenhevosten ja ponien helppo -luokissa (3-taso) maastokoe on yleensä sama kuin tuttarissa. Kouluohjelma on vaikeampi (helppo A) ja rataesteet 95 cm.

    Hevosten helppo (3-5 taso) -luokassa kouluohjelma on helppo A tasoinen. Rataesteillä korkeus on 105 cm, hyppyjä 10-12 ja vauhti 350 m/min. Maastossa kaasutellaan 490 m/min ja hypellään 1600-2500 metrin matkalla 17-21 hyppyä. Maastareiden korkeus on 100 cm ja risujen kera 120 cm. Hauta saa olla 240 cm ja alashyppy 150 cm

    Vaativa B -luokassa (3-5-taso, FEI:n CCI* tai CIC*) rataesteet pompitaan 115 cm korkeudella ja maastoesteet 110 cm korkeudella. Vauhti on 520 m/min ja matka 2400-3200 m. Maastoesteillä lyhyessä kilpailussa on max 29 ja pitkässä kisassa 30-32.

    Vaativa A -luokassa (3-5-taso, FEI:n CCI** tai CIC**) kouluohjelma pysyttelee edelleen helppo A tasolla. Rataesteet on 120 cm ja maastoesteet 115 cm (risuineen 135 cm). Alashyppy saa olla 180 cm ja hauta jo 320 cm. Vauhtia nostetaan taas, tässä luokassa mennään 550 m/min. Matkaa taittuu 2800-3200 m. Hyppyjä on maksimissaan 32.



    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov