31. elokuuta 2015

Ruusukejahdissa

Vihdoin sain aikaiseksi kirjoittaa kisapostaukset kiinni! Eli nyt olisi luvassa postausta 23.8. 3-tason esteratsastuskilpailuista Tuomarinkylässä, missä hyppäsin Pyryn kanssa prix de suomen hippos 100 cm ja avoimen 110 cm, sekä 29.8. 1-tason koulukisoista Forssasta, jossa menin Allilla Helppo C Aikuismerkin kouluohjelman ja Pyryllä Helppo B:0. 

kaikki Tuomarinkylän kuvat kuvannut © Mediatuotanto Suvililja / suvililja.net, kiitos!

Helsinkiin lähdettiin ajelemaan aamulla hyvissä ajoin. Mukana oli siis ainoastaan Pyry ja äiti oli auttamassa. Olin Tuurin reissuun jollain asteella pettynyt, vaikka sieltä metrissä sijoitus otettiinkin. Jotenkin se prix de Suomen Hippos luokan yksi typerä puomi jäi kalvamaan mieltä ja kun kerran tässä oli seuraava hieman matalampi hipposluokka tarjolla, olihan sinne pakko mennä. Samalla ajattelin ottaa vielä valmistelevaa treeniä 110 cm radalta.

Perillä oltiin sopivasti, käytiin vessassa ja sen jälkeen laitettiin Pyry kuntoon. Verkassa oltiin hyvissä ajoin, kävelin radan rauhassa ja hyppäsin selkään. Olin katsonut että starttasin aivan loppupuolella, jossain kymmenentenä. Olin siinä ravaillut ja taivutellut paremmin muutamia kertoja kun luokka alkoi. Ja minut kuulutettiin valmistautumaan neljäntenä. En ollut tajunnut edes tarkistaa equipesta lähtönumeroani ja se oli melkoisen rajusti noussut ylemmäs. Tuli hypättyä sellaiset pika verkkahypyt jotka olivat jotain aivan kamalaa ja sitten juosten radalle valmistautumaan. Hieman oli ahdistunut olo siinä tilanteessa..

Tuntui että oli vain hetki siitä kun olimme kaartaneet auton parkkiin ja nyt olin jo puolihuolimattoman verkan jäljiltä radalla. Muistelin rataa mielessäni ja olin kirjaimellisesti vähän paniikissa. Koska verkkahypytkin olivat olleet laatua kamikaze ja oltiin rämmitty niistä tuurilla yli, en odottanut mitään mainetta tältä radalta. Lähtömerkin jälkeen vedin hieman rauhoittavaa ilmaa keuhkoihin ja sitten radalle. Nyt tavoitteena oli vain yksi asia: ratsastaa ajatuksella. Tuurissa jäin helposti vain ajelehtimaan, mikä kostautui puomilla hippos luokassa. Nyt siis päätin ratsastaa. 

Ykkönen meni hyvin. Sitten kaarroin kakkoselle ja pidätin. Ja pidätin, ja pidätin. Jatkoin vain sellaista pientä käsittämätöntä taaksepäin ratsastusta ja minulla ei ollut mitään ajatusta mitä teen. Onneksi Pyry oli siinä tilanteessa meitä fiksumpi ja kun aivan okserin juurella tajusin että perkele se pysähtyy, herra mennä loikkasi yli. Ihan täysin kuskin moka, mutta onneksi hevonen pelasti tilanteen! Sen jälkeen tuli sellainen, "nyt perkele Senni etene, ei taakse" - fiilis, uutta laukkaa kokoon ja kolmoselle. Sitten tulikin se seuraava ääripää kun mennä tuuppasin sen lennättäen okserille. Onneksi taas hevonen oli kuskia skarpimpi ja piti puomit ylhäällä. Neljännelle kaartaessa kirosin mielessäni edellisen esteen typerää vauhdikasta tuuppausta ja yhtäkkiä kaikki alkoi menemään nappiin. Ratsastin rauhassa kohti esteitä ilman painetta. Vitosen (punainen pysty) jälkeen unohdin että kutonen olikin ihan siinä vieressä ja luojan kiitos jälleen hevosen, se oli hereillä. Tuollaisesta napakäännöksestä harva hevonen on ottamatta nokkiinsa, saatika hyppää vielä puhtaasti okserin. On se mahtava! Loppu perusrataa vaivattomasti. 

Yhtäkkiä tajusin päässeeni uusintaan, missä oli vain neljä estettä. Siellä ei ollut paljoakaan mahdollisuuksia käännellä, mikä on aina hieman huonompi vaihtoehto meille. Tein kuitenkin melko lyhyet tiet ja vähän painoin tarvittaessa kaasua. Ja Pyry oli taas ihan 110% messissä! Kaikki se teki aivan super hyvin ja maaliin tultiin 0-0 tuloksella! Fiilis oli aivan huippu, koska mielestäni tämä rata oli taas kymmeniä kertoja Tuurinkin metrin rataa parempi jos alun kangertelua ei lasketa! Aivan viimeisiin ratsukkoihin asti saatiin jännittää tulosta ja lopultahan meille sitten tuli koko luokan voitto. Herranen aika miten ylpeä olenkaan Pyrystä!







Palkintojen jako oli vasta luokan 2b jälkeen, mutta siinä ei ollut niin paljon lähtöjä että olisi kannattanut laittaa Pyryä traikkuun odottamaan. Sitten taas startattiin luokassa 3 vasta puolessa välissä.. Eli oli tooodella pitkää odottelua ja turhautumista ja kävelyä ja välillä seisomista. Kunniakierroksella Pyry oli elementissään, tosin nyt se ei riehunut kun pääsi ekana laukkaamaan, mutta vauhtia ainakin piisasi!

Seuraavaan luokkaan halusin verkata huomattavasti paremmin. Kuitenkin oli havaittavissa ettei enää Pyry ollut sellaisessa iskussa ja verkan pohjakin oli jo huomattavasti huonompi, vaikka se kyllä huollettiin taas välissä. En saanut oikein mitään tatsia Pyryyn, laukka ei enää rullannut, se vaan jäi pomppimaan ylöspäin ja nyki ohjia käsistä. Ensimmäisen kerran se kielsi verkkaokserille.. Äiti sanoi että se näytti vetelältä ja näin jälkikäteen ajateltuna kyllä se vähän sellainen olikin. Ehkä pitkä odottelu oli saanut sen väsähtämään mene ja tiedä.. Fiilis ei kuitenkaan parantunut yhtään, hypyt olivat vähän mitään sanomattomia.

Ja radalla olikin sitten katastrofi. Oikea Tuurin lauantain flashback. Ratsastin itsekin varmaan hieman turhan paineella, mutta taas korostaen että mielestäni ratsastin kuitenkin huomattavasti paremmin kuin Tuurissa. Kakkoselle otin hyvin kiinni, mutta päästin sen viimeiseen askeleeseen turhan pitkäksi, minkä takia tuli puomi. Kolme ja neljä hyvin. Vitoselle ratsastin paikan kauemmas, mutta en todellakaan mahdottomaan paikkaan ja sieltä taas puomi. Kutonen oli sarja todella lyhyellä välillä, joten ratsastin hyvin takajaloille, ja sisään hyppy oli super. Mietinkin siinä a-osalla että nyt tuli kyllä super hyvin sisään lyhyeen sarjaan että on helppo b-osa. Mutta ei, ihan melkein kirjaimellisesti yläpuomista läpi ja kolmas puomi. Sitten aloin jo itse hieman hermostumaan kun en saanut Pyryyn tuntumaa. Viimeinen linja okserille paikka hieman lähemmäs (mikä toimii Pyryllä) - puomi. Sitten kuski laittoi asteen liikaa painetta pystylle - puomi. Hitto mikä ärsytys.. 20 vp.. 




Ärsytti ja harmitti taas tosi paljon radan jälkeen. En ymmärrä kun ne esteet ei todellakaan olleet isoja tai vaikeita sille. Ja todellakin Pyry oli ihan samanlainen ratsastaa kun Tuurissa lauantaina - siihen ei saanut oikein mitään tuntumaa ja se ei ollut yhtään mukana. Metrissä se oli täysin messissä, mutta kympissä ihan kuin sitä ei olisi kiinnostanut pätkän vertaa.. Lopulta päädyttiin siihen että molemmissa, sekä nyt Helsingissä, että Tuurissa oli tosi pitkät odottelut, mitkä ei vaan sovi Pyrylle. Koska Tuurissakin seuraavana päivänä 110 cm meni tosi hyvin pois lukien yksi kuskin puomi.. Eli nyt ei auta muuta kun toivoa että se tosiaan on vain toisen luokan väsymystä ja ensi viikolla mestaruudet menee putkeen!

Jännittää kyllä aivan mielettömästi jo tulevan viikonlopun mestaruudet. Meiltä jäi vielä viimeistelytreenit välistä, kun emme saaneet Karin kanssa mitään aikatauluja sopimaan. Hoen kuitenkin aktiivisesti päässäni Karin neuvoja ja toivotaan että ne tuottavat tulosta! Ainakin kokoajan on menty vaan eteenpäin, vaikka aikaa on ollut vain kuukausi!

Viime viikonloppuna lähdin vähän extempore koulukisoihin Forssaan. Aluksi minun piti mennä vain Allilla Helppo D ja Helppo C, mutta sitten Aliisa ilmoittautui kans halukkaaksi tulla kisoihin, joten päätin ottaa Pyrynkin mukaan. Lopulta siis Aliisa meni sekä Pyryllä ja Allilla Helppo C aikuismerkin kouluohjelman ja minä menin Allilla saman ja Pyryllä Helppo B:0. Pakko sanoa että molemmat ohjelmat eivät todellakaan kuulu suosikkeiheni, aivan järjettömän oloinen tuo aikuismerkki ja B:0 oli täynnä keskiaskellajeja, jotka eivät Pyrylle niinkään sovi kun sillä ei niin näyttävät keskiliikkeet ole, heh.

Ensinnäkin oli töissä pe-la välisen yön (kisat olivat siis lauantaina) ja kaikki meni enempi vähempi pieleen ja lopulta olin kotona vasta kahdeksan aikaan. Suomeksi tämä tarkoitti sitä, ettei siinä kovasti tullut unta laitettua palloon, vaan suoraan menin talliin ruokkimaan hevoset, syömään nopean aamupalan ja vaihtamaan vaatteet. Matkalla kisoihin nopeasti kertasin ratoja. Voitte siis kuvitella että oma keskittyminen oli jotain todella hyvää sillä hetkellä ja se kyllä heijastui ratoihin!

Perillä oltiin taas hyvissä ajoin, maksettiin lähdöt, moikkailin tuttuja ja mentiin laittamaan heti hevoset kuntoon. Päästiin hyvissä ajoin verkkaamaan. Alli oli verkassa aivan järjettömän hieno! Se oikein oli sellainen "katsokaa minua" - fiiliksellä, kaikki avut meni kerrasta läpi ja se kulki tasaisesti ohjan ja pohkeen välissä. Olin ihan sillain wooow, siellä selässä, niin uskomattomalta se tuntui. Kuvasin Aliisan ja Pyryn radan, mikä oli sinänsä vikatikki, koska sen jälkeen päästiin valmistautumaan kisaradan viereen ja Alli oli päässyt sitten jo vähän kylmettymään. Eli se kaikki WOW hävisi kun tuhka tuuleen. 

Rata oli epätasainen, siellä oli tosi hyviä pätkiä ja sitten sellaisia missä kuskilla paloi käämit. Kun verkka menee niin hyvin ja yhtäkkiä radalla onkin kangerteleva ja apuja karkuun juokseva kuuro tamma, tulee sellainen pieni ärtymys itselle. Mitä ei saisi tulla, sillä Allilla on kouluratoja todella vähän takana ja se tarvii niitä lisää pystyäkseen radallakin esittämään yhtä hyvää pätkää kuin verkassa. Lisäksi menin vielä unohtamaan radan, kun ratsastin lopputervehdyksen keskelle, enkä viimeiseen kirjaimeen. Siitä siis -2. Lopulta saimme prosentteja tasan 60% (oli melko tiukahko arvosteluluokassa) ja sijoituimme 2. sijalle! Jälkeenpäin katsoin niin hävittiin 0,5 pistettä voittajalle, eli jos olisin ollut itse virkeänä ja hereillä, olisi neiti Lehmä saanut sinivalkoisen ruusukkeen.. Sijoitus lämmitti kovasti mieltä ja tuomarilta tuli paljon kehuja, miten hienot liikkeet tamma omistaa, kunhan vielä saa tasaisuutta. Nyt siis itselle malttia ja aikaa, tamma on kuitenkin vasta taas palaillut saikulta kisaradoille!


Kuvat koulukilpailuista kuvannut Petri Volanen, kiitos!

Heti radalta päästyäni tehtiin Aliisan kanssa hevosen vaihto ja aloin verkkaamaan Pyryä seuraavaan luokkaan. Pyry vaikutti ihan kivalta, tosin se sai jonkun sätkyn (= pelästyi puskaa) ja sen jälkeen se alkoi vähän juoksemaan alta. Koitin tehdä paljon väistöjä ja siirtymisiä, vastalaukkaa ja keskiaskellajeja. Tiesin jo nyt että keskilaukat me ainakin tullaan rikkomaan, sillä Pyry oli sen verran herkällä päällä että otti rikkoja jo kulmaan ratsastaessa. Ei auttanut muu kun yrittää parhaansa!

Lähdettiin luokassa ekana, joten kun kello iski 12.30 mentiin radalle. Ravattiin pari kertaa koulurata ympäri ja alkoi hieman tihuttamaan vettä. Ukkonenkin jyrähteli. Tuomari vihelsi ja istuin alas ja saman tien alkoi satamaan kun ämpäristä kaataen. Pyry poikitti heti perseen tuulta vasten, mistä vähän sitä maanittelin liikkeelle, Sain käännettyä sen lävistäjälle, kunnes alkoi kamala raekuuro ja Pyry veti ihan poikittain ja siihen se jäi. Tuomari huitoi siellä että saan alottaa alusta kun kuuro loppuu. Mentiin pienen puun alle hetkeksi suojaan - sitä ennen oltiin kastutta jo aivan läpi märiksi.. - ja viidessä minuutissa kuuro oli ohi. Kenttä oli kastunut aivan lilluksi. Kiersin uudestaan radan pari kertaa ja tuomari kysyi että olenko valmis. Ja ei muuta kun radalle.

Nojaa. Mitähän sitä radasta sanoisi. Sellainen ihan ookoo. Keskiravit sain jopa ihan hyvin, ehkä saisi edelleen venyä enemmän. Niistä kuitenkin saatiin hienosti 7 ja 7,5! Laukkalävistäjät rikottiin ja peruutuksessa mentiin vähän kättä vasten, mutta kokonaisuutena ihan tasainen ja varma rata. Tosin ratsastin taas väärin, mutta huomasin erheeni ennen kuin tuomari edes ehti sanoa mitään. Siitä kuitenkin -2. Mutta kuitenkin melko tasainen rata. Mikä oli tosiaan ihme moisen raekuuron jälkeen! Herkempi hevonen (kuten tässä tapauksessa Alli) olisi saattanut ottaa niin itseensä ettei olisi enää mennyt mihinkään radalla! Ällistyin hieman kuullessani että saatiin 65,4% ja luokkavoitto. Kyllä nyt on Pyry kerännyt sinivalkoisia ruusukkeita!


Heti kun olin loppuverkannut pakattiin hevoset autoon suojaan sateelta. Mentiin odottelemaan luokan loppua kansliaan ja palkintojen jaon jälkeen lähdettiin kiireen vilkkaa kotiin. Hevoset hoidettiin ja ihana Aliisa siivosi tallin niin pääsin nukkumaan. En saanut nukuttua kuin vain muutaman tunnin päikkärit, joten voin sanoa että sunnuntai oli kyllä yhtä sumua. Tänään kuitenkin olin ihmeen virkeänä töissä. Sunnuntaina käytiin siskon kanssa maastossa hepoilla, ihanaa luksus aikaa huippu seurassa!

Mutta huh. Sellaista kisarintamalla. Nyt jännitetään vielä pari päivää ja sitten onkin jo estemestaruudet. Olen jo viikon jännittänyt niitä, nyt tarvitaan paljon onnea matkaan ja toivotaan että ne menisivät hyvin!

30. elokuuta 2015

Askarruttaako jokin?

Jos kyllä, niin kysy pois!



Vaikka minulla mielessä pyörii useampikin postaus ja ne ovat vain kirjoitusta vailla, ajattelin että nyt olisi myös hyvä aika laittaa kysymyspostausta ilmoille. Viimeisin kyseisen kaltainen postaus löytyy lokakuulta 2014, joten nyt on jo korkea aika tehdä uusi! Nyt ei siis muuta kuin kysymyksiä kehiin niin koitan vastata niihin mahdollisimman kattavasti :)

Pyörälenkillä

Musta tuntuu et materiaalin saaminen kisoista venyy ja paukkuu ja sitten tämä blogi alkaa laahaamaan jäljessä.  Oi että kun kaipaan Pilviä! Ahdistelen vielä tämän päivän kuvaajia jos saisin jotain materiaalia kisoista ja huomenna lupaan teille kisapostauksen Tuomarinkylän 3-tason estekisoista ja tämän päivän 1-tason koulukisoista. Mutta nyt lähdetään tsiikailemaan muita juttuja, eli tässä tapauksessa meidän uutta liikutusmuotoa, pyöräjuoksua!

Olen täällä blogissa aikaisemmin jo puhunut siitä, miten meillä hevoset liikutetaan monipuolisesti ja maastoillaan paljon. Lisäksi on käsihevonen ollut melko usein ravilenkeillä mukana, niin ratsain kuin kärryilläkin. Pyryn ja Mollan kanssa tätä on harrastettu hyvinkin paljon, joten muutama kuukausi sitten otin pyörän autotallista ja lähdin Pyryn kanssa lenkille. Siitäpä vasta tulikin hauska harrastus!

Koska Pyry oli kokenut käsihevonen, myös pyörän vierellä se meni kuin luonnostaan. Muutama viikko sitten päätin kokeilla mitä meidän pieni kirjava mahtaa sanoa tästä liikutusmuodosta. Aluksi sen piti hieman tsiikailla että mitäs tuo kesseli tuossa yrittää tehdä, mutta heti kun se tajusi homman nimen, alkoi menemään tosi nätisti! Eikä se kuin vain kerran tuuppassut minut ojaan pelästyessään.

Mitä erityisesti pitää ottaa huomioon kun lähdetään testaamaan tätä pyörälenkkeilyä hevosen kanssa? Kokosin muutaman pienen tipsin, jos joku haluaa lähteä myös kokeilemaan tätä! Huom, nämä ovat minun vinkkejä omalaatuiseen harrastamiseen, joten ei oteta ihan vakavasti eihän?

► Vaiheessa yksi pitää tietenkin olla varma ettei hevonen pelkää pyörää ja maasto tai paikka missä tätä tuleekaan harrastamaan on tuttu. Näin minimoidaan alussa riskin joutua pyörän kanssa jalkoihin. Omasta pyöräilytaidostakaan ei ole haittaa..

► Suojavarusteet! Omaan päähän kypärä, käsiin hanskat. Hevoselle suitset ja hyvä tarpeeksi pitkä riimun naru. Ensimmäisillä kerroilla kannattaa pitää pitkää kouluraippaa mukana, jos hevonen yrittää liian lähelle pyörää.

► Liikkeelle lähtiessä kannattaa ensin taluttaa hetki pyörää ja varmistaa ettei hevonen pelkää sitä. Ravi on askellajeista helpoin pyörän kanssa, sillä siinä vauhti on sen verran reippaampi että ajaminen on helpompaa. Kannattaa kuitenkin ensin opettaa hevonen kävelemään vieressä käynnissä ja pitää huoli että se pysyy tarpeeksi kaukana pyörästä ja ei yritä pyörän taakse.

► Kun hevonen kulkee rennosti vierellä ja sopivan matkan päässä pyöräilijästä voidaan lisätä vauhtia. Jos tuntuu ettei hevonen ymmärrä vierellä kulkemista, kannattaa ottaa melko läheltä kuolainta kiinni ja hetki "kuljettaa" sitä pyörän vierellä. Fiksu eläin tajuaa pian homman nimen. Sitten ei muuta kun lenkille, ja kun kokemusta karttuu niin saa pyöräilijäkin hien pintaan kun päästään tekemään vauhdikkaampiakin pätkiä ;)

Itseasiassa en ole aivan varma miksi kerroin teille tästä, mutta kai teitä nyt kiinnostaa edes hitusen meidän muutkin menot kuin kisat ja valmennukset. Älkääkä sitten loukatko itseänne pyöräillessänne, muistakaa laittaa kypärä päähän. Ei muuta kun hauskoja pyöräretkiä!

Onko lukijoilla jotain omalaatuisia liikutustapoja tai käyttekö tekin pyöräilemässä?

25. elokuuta 2015

Tuuripeliä

Postaus sisältää luvattoman paljon laaduttomia kännykkäkuvia, pahoittelut!

Miljoona Hevonen 2015 alkoi meillä perjantaina kun matkustimme Tuuriin. Olin ollut töissä to-pe välisen yön, joten vaikka kuinka teki mieli, en päässyt starttaamaan perjantain suomenhevosille avointa luokkaa. Niinpä starttasimme lauantaina kaksi aikaratsastusluokkaa (A.2.0) 100 cm ja 110 cm ja sunnuntaina Suomenhevosille avoimen 110 cm luokan. Liikkeellä oli kunnon seurue kun äiti ajoi Katariinan ja lasten kanssa matkailuvaunun ja itse ajoin Pyryn traikulla Tuuriin.

perjantaina ei ihan Tuuri potkinut kun Tretornitkin päättivät tehdä lopullisen kuoleman...

Itse majoituimme aivan kisapaikan läheisyydessä Karavaanialue Onnelassa. Tosi kiva paikka, niinkuin koko Tuurin alue itse! Voin jo nyt ylistää miten kivat kisat kokonaisuudessa oli, ihan huikeaa että tälläisiä järjestetään, jos vaan ensi vuonna on luokkia, aivan varmasti lähdetään kisaamaan.

Pyry puolestaan majoittui Rintamäen Hevoshotellissa Alavuodella. Ja seuraava pätkä sisältääkin pelkkää ylistystä, sillä en keksi mitään valitettavaa kyseisestä paikasta. Aivan huikean hieno paikka, viimisen päälle siisti paikka ja omistaja aivan järjettömän mukava ihminen. Siellä oli aivan viimisen päälle hoito, hevoset saivat olla koko päivän pihalla ja ennen kaikkea, Pyry sai mennä jopa laitumelle! Minun ei tarvinnut huolehtia ruokinnasta eikä karsinan siivouksesta, vaan kaikki hoidettiin tallin puolesta. Huolehdin vain hevosen perushoidosta ja kisojen jälkeisistä pesuista ja jalkosen hoidosta. Sen jälkeen pystyin aivan huoletta jättämään hevosen hyvään hoitoon ja keskittymään loppupäivään siskon ja lasten kanssa. Aivan huikean hieno paikka ja todellakin suosittelen kaikille! Matkaa kisapaikallekin oli vain alle 15 minuutin matka.. Melkoista luksusta sanoisinko!

Ah, tästä hehkutuksen määrästä voitte jo kuvitella miten huikea koko reissu oli. Ja ennen kaikkea Pohjanmaa on halpa! Kisat oli vain 10+10 tai 10+15, mikä on todella halpaa verraten tuonne etelämmäs mennessä.. Pyryn supermajoittuminenkin maksoi vain 30€/vuorokausi.. Tälläistä saisi olla enemmänkin!

Pyry nauttimassa luksus majoituksestaan Hevoshotellilla.

Itse kisaurakka alkoi Lauantaina. Olimme molemmissa luokissa noin puolessa välissä ja 100 cm ei ollut aivan ensimmäinen luokka, eli ei tarvinnut ihan aamusta olla tallilla. Oltiin silti hyvissä ajoin jo laittamassa herraa kuntoon. Letin sen rauhassa tallilla, pakkasimme auton ja otimme suunnan Tuuriin. Kisa-alueella hevonen kuntoon ja kunnolla kävelyä. Jossain vaiheessa kävin kävelemässä radan ja se oli todella kiva, kuten myös radan pohja vaikutti juuri meille sopivalta. Radassa oli tosi paljon mahdollisuuksia tehdä lyhyempiä teitä ja äidille ääneen pohdinkin viitsisikö hieman edes kokeilla ratsastaa aikaa lyhyillä teillä. Kuitenkin tämä nyt oli vain tämmöinen "hälläväliä" verkkaluokka, joten en tässä nyt mitään menettäisi, pääluokka kun olisi vasta Sunnuntaina suokkien 110 cm. 

Jo verkkaan tullessa Pyry oli kuin mikäkin kuningas. Jalat nousi oikein ylös ja se kulki kunnolla rinta röttingillä. Hieman siinä nauratti kyydissä kun se selkeästi elvisteli muille. Taitaa olla mennyt mun ja äitin kehut perille kun niin piti tötteröidä koko verkka. Kaikki verkan hypyt onnistui aivan super hyvin ja lähdin tosi hyvillä fiiliksillä radalle.

Ratavideosta näette suurimman osan, mutta ykkönen puuttuu ja kakkonen on hieman osittainen ja sen jälkeen pikkaisen heiluu kamera. Äidillä oli kädet kirjaimellisesti täynnä kun samaan aikaan vahti Katan kersoja heh. Joka tapauksessa, olin suunnitellut tekeväni melko lyhyet tiet, mutta pitäen temmon kuitenkin aika tasaisena. Ja onnistuin muuten aika hyvin, kyllä tuolle meidän Pyrylle vaan sopii tuollainen rata missä saa kääntää. Pyry oli ihan 110% mukana juonessa ja tehtiin tosi tasainen ja nopea nolla. Tuloksella yletettiin ihan kärkikahinoihin asti ja siirryttiin sillä hetkellä neljännelle sijalle. Loppupeleissä tiputtiin pykälän verran alemmas ja lopullinen sijoitus oli 5./68. Eli ei todellakaan mikään huono sija edelleenkään ja päästiin vielä kunniakierroksellekin, huippua!

(vielä allekirjoittaneen huomio: täysin tyytyväinen en ole kuitenkaan rataan, tuntuu että kaikki se superfiilis mitä sain verkassa hävisi kuitenkin radalla johonkin, vaikka se hyvin menikin. Onneksi on hevonen joka noin kiltisti oli mukana menossa!)



tämä ja loput kuvat kuvannut Annika Mäenpää, kiitos!

Seuraavaa luokkaan odoteltiinkin hieman pidempi tovi, sillä lähdin vasta luokan puolessa välissä ja siinä oli myös radan pohjan kunnostustauko. Kuitenkaan aikaa ei ollut niin pitkää, että olisi hevosta ollut kannattavaa laittaa traileriin odottamaan. Niinpä vain juotin Pyryn hyvin ja seisoskeltiin ja käveltiin sen verran kun Pyry halusi. Verkkaan päästiin hetkeksi ravailemaan ennen huoltotaukoa. Kiire tuli sitten ottaa kuitenkin hypyt, joten hieman oli hätäinen fiilis jo radalle mentäessä.. Tuntui että edes se hitunen taistelutahto ja yhteistyö mitä meillä edellisessä luokassa oli hävisi. Ensimmäinen este vähän löysästi räpeltäen, trippeli hyvin. Kolmoselta puomi, nelostelta puomi. Sitten vaan toistelin mielessäni ettei se haittaa, 8 vp on vielä ihan ookoo hyvä suoritus meille. Vitoselta tuli taas puomi ja sitten alkoi jo hieman itseänikin hermostuttamaan. Vielä seiskalta otettiin puomi ja sarjakin rämmittiin semmoisella tyylillä - kylläkin puhtaasti yli - että alkoi hävettämään. Häpeillen loppuverkkasin Pyryn ja poistuttiin suosiolla takavasemmalle.

Pyry pääsikin loppupäiväksi laitsalle ja meillä menikin sitten melko nopeasti loput päivästä syöden, uiden, saunoen ja lasten kanssa touhuten. Itse kisoja en kyllä yhtään ehtinyt katsoa! Tästä radasta ei ole nyt videotakaan kun muistin että olin ladannut sen nettiin ja poistin tabletilta. Mutta ei, en ollut ladannut. Mutta lupaan ettette paljosta paitsi jäänyt!


Sunnuntaina olikin meidän pääluokka melko aikaisin aamusta. Mentiin siis jo seitsemän aikaan tallille laittamaan Pyry kuntoon ja pakattiin kaikki loput tavarat autoon. Minulla oli jotenkin paineita tästä päivästä, sillä Pyryn omistaja oli myös tulossa katsomaan. Tiedän ettei Johanna vaadi minulta mitään suurta menestystä ja tiedän että se on ylpeä Pyrystä jo nyt, mutta silti olisi niin kiva pärjätä ja näyttää että mekin oikeasti ollaan ihan hyviä!

Verkassa Pyry oli jo hieman vaisumpi kuin lauantaina, mutta ei missään nimessä huono. Verkkahypyt oli jälleen aivan superhyviä, mutta verkka kokonaisuudessa jäi aivan surkean lyhyeksi. Lähdin luokassa jo kolmantena ja radalla oli aina kolme ratsukkoa - yksi hyppäsi ja kaksi valmistautui. Meidän luokkaa oli ensin aikaistettu 5 minuutilla ja vielä toisen luokan loputtua toisella viidellä minuutilla. Ennen meidän luokkaan oli kenttien huolto, eli verkkaan huollettiin silloin kun odoteltiin radan kävelyä ja kun päästiin - vihdoin - kävelemään rataa, verkka oli valmis. Vaikka puolijuosten meni radankävelyn, silti jäi vain 7 minuuttia verkka-aikaa.. Siihen ei todellakaan mahtunut niin paljon kuin olisin halunnut. Ensimmäinen lähtijä ei ehtinyt ottamaan varmaan yhtäkään ratakorkeudella olevaa estettä. Lienee muuten tämä ainut asia mistä keksin Tuurin kisoissa valitettavaa, muuten oli tosi kivat kisat!

Pian sitten tulikin minun vuoro. Halusin nyt ottaa tosi rauhaksiltaan, sillä tuntui siltä että itse vähän hermostuin eilisessä kympissä ekan okserin nähdessäni ja pistin liikaa painetta -> siitä ensimmäinen puomi. Joka tapauksessa. Ykkönen ihan ookoo, mutta heti kakkoselle.. Jäin vain matkustelemaan ja yritin olla "tekemättä mitään" ja hyppykin oli sen mukainen, vähän löysä ja ponneton.. Ja sieltähän tuli puomi. Loppuradan sitten skarppasin ja ratsastin hieman ajatuksella loppuun, mutta se puomi harmitti aivan mielettömästi. 100% varmuudella oltaisiin sijoituttu puhtaalla perusradalla. Hitto mikä moka! Kyllä siinä sai taas nieleskellä pettymystä. Rata oli silti varmaan tuhat kertaa parempi kuin lauantaina, eli joku siinä lauantaina sai herra Pyryn (tai kuskin) keilailemaan enemmän ja vähemmän. No, ensi kerralla paremmalla onnella!


tämä kuva lauantain 110 cm luokasta

Tämän jälkeen meillä tosiaan oli taas Nevalan valmennus ja viime sunnuntaina käytiin hyppäämässä Tuomarinkylässä Suokkien 100 cm ja avoin 110. Niistä tulossa piakkoin omaa postausta. Tällä viikolla on vielä torstaina estevalmennus molempien heppojen kanssa ja sen jälkeen katsotaan otetaanko vielä sunnuntaille yksi valmennus vai mennäänkö sitten mestaruuksiin asti sillä meiningillä.. Nyt on siis paljon tulossa kisapostauksia peräjälkeen, koitan saada pian kirjoitettua jotain muutakin teille ettette vallan kyllästy! Nyt kyllä syyskuu on melko menevä kuukausi kun on Este-SM, este aluemestaruudet ja kenttäratsastuksessa aluejoukkuemestaruudet. Eli kolme viikkoa olisi putkeen kisoja, huh! Jos kaikki menee hyvin niin ensi viikonloppunakin on kisat. Mutta niistä en viitsi vielä iloita mitenkään, sillä kaikki voi vielä sen suhteen mennä täysin pieleen.. Kuullaan siis taas pian!

22. elokuuta 2015

Kaiken takana on hamppu?!

Kylmä kesäinen Finnderby. Siellä oli joku hamppukauppa. Enkä puhu nyt poltettavasti erittäin epämääräisestä pössystä, vaan liikkeestä, joka sijaitsee Humppilassa, aivan Ypäjän tuntumassa. Äiti on tunnetusti herkkäuskoinen hölmö joka haluaa tarttua kaikkeen. Luvataan kuuta taivaalta ja tähtiä olohuoneeseen. Ja kohta on äiti myyty hankkeeseen vaikka kuinka nyin puntin lahkeesta takaisin maan pinnalle. Senkin katalat Hamppukauppiaat



Olen skeptinen ihan kaiken suhteen. Jos sijoitun kisoissa, en voi sijoittua seuraavissa, koska minun karmani on niin surkea ettei se anna minun sijoittua kuin vähintään joka toinen kerta. En mielelläni koita uusia asioita, koska ne eivät herätä minussa sellaista mielenkiintoa kuin äidissäni. En halua kokeilla uusia ruokia, enkä kuivikkeita, en höyryttää heiniä enkä ainakaan testata uutta hoitomuotoa kuten kraniosakraaliterapiaa. Mutta silti, rivien välistä voitte oikein hyvin lukea, että kaikkea tätä on testattu, osa onnistuen ja osa epäonnistuen. Miten kävi hampun?

Meillä on reilun 10 vuotta seissyt omassa pihassa talli. Kun talli perustettiin, tiedettiin 110% varmaksi, että kuivikkeeksi tulee turve. Suurin syy tälle oli sen helppo "hävitettävyys". Maajussit kun täällä päin ottavat sitä mielellään pelloilleen. Olihan siihen listaan listattu myös muita syitä ja niitä voitte tietenkin lukea tämän postauksen edetessä. 

Finnderbyn aikaan meillä oli vielä tallissa isosta pyöräpaalista jäljellä melko reilusti turvetta. Äiti kuitenkin etenevissä määrin alkoi puhumaan että voitaisiinhan tietty kokeilla sitä hamppuakin. Olisi vaaleampaa. Ja kun ne kauppiaatkin niin ylisti sitä (eikä sillä, tämä myös kehuna, olette hyviä myyntimiehiä). Eihän kokeileminen nyt niin kamalasti voi maksaa, eihän? Melkein palasi vuoden 2013 Oulun reissu mieleen, milloin Allin ostin. Eihän se katsominenkaan mitään maksa, mutta jos kuitenkin mennään pankin kautta ja otetaan koppi perään?

Eniveis, palataan siihen itse asiaan, eli hamppuun. Teen ensin pienen lainauksen hamppukaupan sivuilta, joka kertoo hampusta näin: "Hamppukuivike on valmistettu hampun korren pehmeästä sisäosasta, eli päistäreestä. Riittoisa hamppu on erinomainen kuivike hevosille, jyrsijöille ja kanoille: hamppupatja ei pölise, se pitää hajut kurissa, eikä se jäädy tai sotke." Sivuilta löytyy myös ainakin 11 ehdotonta syytä miksi The Hamppu on valitsemisen arvoinen (joita en ole jaksanut lukea kun en myyntipuheisiin usko), sekä linkit sekä Voitto Kotiin - että Bon Bon - blogiin. Eli kaipa sieltä pystytte ainakin lukemaan mitä yhteistyökumppanit sekä firma ovat hampusta mieltä.

Nyt kun ollaan pahaenteisesti päästy tänne asti, voimme alkaa pohtimaan itse hamppua. Meillä on ehtinyt nyt vasta yksi karsina neljästä hamppukuivitukselle ja se on ollut meillä vasta noin kaksi viikkoa. Koen kuitenkin olevani jo tämän suhteen vähintäänkin expertti (tämä on sarkasmia, se on vaikeasti luettavissa, mutta jos puhuisin sen teille päin naamaa, huomaisitten sen heti) ja haluan ehdottomasti päästä teille kertomaan omia kokemuksiani. Aloitettiin siis neiti Lehmän karsinasta. Ensin vanhat turpeet pois, kunnollinen lakaisu ja sitten tuhti annos hamppua tilalle. Hamppupaalit olivat kätevät noin 12-15 kilon pikkupaaleja, joiden kantaminen kävi tälläiseltä voimanaiselta hujauksessa. Pöllähdyksen saattelemana oli karsina pian kauniin vaalean hampun peitossa. Kyllä se siis pikkaisen siinä nenään pöllähti paalista purkaessa, mutta alta kymmeneen minuuttiin se tasoittui. Ja lupauksien mukaan ei se kyllä pölissyt enää sen jälkeen.

Heti astuttuani hampun päälle, tunsin miten holjaa materiaalia se olikaan! Se tuntui jalan alka niin joustavalta, vähän kuin kumiselta, mutta kuitenkaan ei liukkaalta, vaan pikemminkin kimmoisalta. Olin yllättynyt. Ja samalla odotin innoissani seuraavaa aamua, että näkisin miten se sinne karsinaan asettuu - onko neiti Lehmä aamulla betonilla, vai onko se nukkunut yönsä pehmeällä, vaalealla hamppupatjalla jonka sinne rakensimme.

Aamu koitti ja herätyskellokin soitti. Innosta hihkuen juosta kirmasin aamutalliin. Hevoset syömään ulos ja tutkimaan tätä ihmeellistä kuiviketta. Olin äimistynyt. Se oli tosiaan pitänyt paikkansa, eikä se ollut lähtenyt karkuun reunoille kuten uusi turvepatja tai puru. Siinä oli edelleen 7-10 sentin patja, myös niissä kohti missä neiti iso Neiti oli hieman enemmän jalkaansa nostellut. Isot pisteet Hampulle, hurraa!

Seuraavaksi pääsin kirjaimellisesti käsiksi hamppuun kun aloin siivoamaan Allin karsinaa. Tein muutamiakin havaintoja heti ensi kättelyssä. Hamppu tosiaan varisi yllättävän hyvin talikon läpi. Lisäksi sen vaaleus helpotti karsinan siivousta jo muutenkin hieman hämärässä tamman karsinassa. Toisaalta, sain käytettyä karsinan siivoukseen enemmän aikaan kun aikaisemmin, sillä minusta tuli virallisesti nyppijä jota jokainen pienikin kakkakikkare vaalealla alustalla häiritsi. Voiko siis tuo hampun vaaleus ja valoa tuova olemus olla sekä plussa että miinus? Lisäksi hamppu oli todella kevyttä siivota, joten uskoin sen sopivan meille jo senkin takia paremmin - ihan sitä äitiä ajatellen!

Nyt kahden viikon syynin jälkeen kun tallissa on edelleen sekä turve- että hamppukarsinoita, pistän tähän loppuun vielä tälläisen yksinkertaisen plussat ja miinukset taulukon. Kumpi voittaa turve vaiko tuo ihme-Hamppu?

Turve
+ hävityskustannukset
+ hajuttomuus
+ helppo siivota (patja)
+ kohtuu hintainen
+ patjan muodostuksen jälkeen pitää muotonsa

- tummentaa tallia
- pölisee herkästi
- jäätyy talvella nopeasti
- kulkeutuu helposti paikasta toiseen (paakkuuntuu kavioon)
- lantalaan kulkeutuva määrä vaihtelee
- patjan muodostuminen vie jonkun aikaa
Hamppu
+ hävityskustannukset (käy myös pellolle!)
+ helppo siivota
+ vaalea
+ lantalaan menevä määrä vakio
+ ei kulkeudu paljoakaan karsinasta pois
+ pitää "muotonsa", ei karkaa yön aikana hevosen alta
+ melko hajuton
+ ei pitäisi jäätyä
+ kevyttä siivota

- vaaleus (se nyppijä-ilmiö)
- ammoniakinkäry siivotessa, tasoittuu pian siivouksen jälkeen


Lopputulos?
Kyllä se hamppu on voittonsa vienyt - ainakin tällä hetkellä.

Onko lukijoilla kokemusta hampusta?

19. elokuuta 2015

Estevalmennuksessa

Tuurin reissusta on tulossa hieman tiiviimpi ja lyhyempi kisapostaus lähiaikoina, malttakaa odottaa! Koska hovikuvaajani Pilvi muutti niin paljon kauemmaksi minusta, on ollut kuvia saatavilla paaljon vähemmän ja Tuurissa ei muutenkaan ollut meillä omaa kuvaajaa, joten odotellaan vielä materiaalia. Ettei tämä blogi aivan kuolisi, saatte videon tämän päivän valmennuksessa missä oltiin Pyryn kanssa. Hassua että jo parin viikon päästä on mestaruudet, kyllä me sinne mennessä toivottavasti ollaan iskussa!!


Tuurin reissuun hieman pettyneenä ilmoittauduin Tuomarinkylään sunnuntaina, jossa hypätään Suokkien 100 cm ja avoin 110 cm. Peukut pystyyn että menee hyvin! Ja peukut myös pystyyn että saadaan taas tämä blogikin heräilemään. Kuulumisiin!

11. elokuuta 2015

Kiihtyy nollasta kahteensataan sekunnissa

Sunnuntai aamupäivällä startattiin auto kohti Koskea ja mentiin Kari Nevalan luokse valmennukseen molempien hevosten kanssa. Alli on tosiaan hypännyt viimeksi heinäkuun alussa kisoissa kaksi luokkaa ja sitä ennen käyty valmennuksessa toukokuun lopussa.. Tuntuu että ei olla siis päästy mihinkään, homma junnaa kokoajan vähän paikoillaan saikkuilun takia. Nyt toivotaan että saikkuilu olisi tältä erää ohi!

Pyry pääsi Allin valmennuksen ajaksi karsinaan syömään heinää kun itse kiipesin kentällä tamman selkään. Oltiin siis aivan yksin Karin tunneilla ja oli aivan huikean hienoa saada 100% huomio. Joka valmennuksen jälkeen minulla on ollut vain hyvä fiilis ja aina saa selkeät ohjeet mitä tehdä ja tuntuu että mennään harppauksin eteenpäin. Kuten tälläkin kertaa.

Tamman kanssa ainut idea oli jumpata. Kari kysyi, mihin menen sen kanssa seuraavaksi, mutta en osannut vielä sanoa, sillä en ole Allille katsonut vielä yhtään seuraavia kisoja tämän epävarman saikku/ei-saikku kierteen ohella. Niinpä jumppailtiin enemmän ensin sileällä ja Alli tuntuikin tosi hyvältä! Sain  siihen verkkaillessa aivan uuden tatsin ja hyppäämmään oli kiva lähteä. Tehtiin tamman kanssa jumppasarjaa, missä oli puomi - pysty - puomi, neljä laukkaa ja puomi - okseri - puomi. Ensimmäisellä kerralla tamma mietti toisella osalla sekunnin sadasosan miten se pitikään hypätä. Seuraavalla kerralla mentiin kuitenkin oikein mallikkaasti ja helposti yli!

Kaikki hypyt näkyvät taas videolla joten ei niistä sen enempää. Kieltojakin otettiin erikoisesteille, eli vesimatolle ja muurille, mutta lopuksi nekin mallikkaasti yli. Muutamia pointteja mitä valmennuksesta taas jäi itselle ja mitä Kari sanoi:

  • Koska tamma kiihtyy nollasta kahteen sataan sekunnissa, paine jalalla kohti estettä tulee lisätä asteittain, rauhallisesti
  • käsi rento, mutta hyvällä tuntumalla kohti estettä
  • missään nimessä, missään tilanteessa esteelle lähestyessä ei saa tulla hevoselle pienintäkään tunnetta taaksepäin
  • vesimatot syövät aamiaiseksi kirjavia hevosia


Äiti loppukäveli vielä Allin kanssa kun itse menin kiireesti laittamaan Pyryä kuntoon. Herra käyttäytyi jälleen mallikkaasti, vaikka muutaman kerran pitikin huikata Lehmälle, että onko se vielä siellä. Sitten vaan herra Pyryn selkään ja menoksi.

Tehtiin Pyryn kanssa hieman lyhyempi sileänverkka alkuun kun se tuntui koko alkuverryttelyn tosi hyvältä. Ihan ensimmäiset kevennyt kierrokset oli vähän sellainen olo että joutuu taas pyytämään, mutta kun päästiin laukkaamaan ja tekemään ensimmäiset hypyt, alkoi jo hevonen heräilemään siihen malliin että sai alkaa istumaan enemmän itsekin satulaan. Hyppääminen oli kyllä 110 kertaa helpompaa kuin viime kerralla!

Pyrynkin kaikki hypyt videolla. Alussa jotain keltaista, en tiedä mitä äiti on kuvannut, haha. Tultiin samaa tehtävää kuin Allin kanssa, mutta lopussa lisättiin siihen vielä sarja. Pyryn kanssa kaikki meni kyllä niin nappiin, joten ei muuta kun videota katsomaan. Ja tässä vielä valmennuksen tipsit:

  • Kun Pyry alkaa kuumimaan, ohjaan 50g lisää painetta (per käsi) riittää
  • Estettä kohden käsi "myötää" ja samaan aikaan jalka lisää asteittain "painetta"
    • se minkä takia tässä on käytetty "-merkkiä, johtuu siitä, että tätä myötäystä ja painetta on niin vähän, että se ei näy muuta kuin lähinnä ratsastajan päässä.
  • rytmi, rytmi, rytmi
  • Ajatus kokoajan paino alas jalalle, ei polveen tai reiteen
  • Kari kehui jumppaokserilla hyppyä jopa niin laadukkaaksi kuin laadukkaalla lämpösellä (ratsusukuisella) on.


Oli kyllä niin hyvä fiilis taas valmennusten jälkeen että innolla odotan seuraavaa valmennusta! Toivottavasti tuo Lehmäkin pysyy nyt kunnossa että päästään kunnolla treenin makuun. Siihen asti, Adios!

7. elokuuta 2015

Ennen, Keravalla ja sen jälkeen

Päätyessäni suunnitelmaan B, toivoin hartaasti että saisimme Keravalla kaipaamamme puhtaan maaston. Keravan kilpailut olivat siis viime viikonloppuna - tarkemmin ottaen yhden päivän kilpailuna sunnuntaina -, jossa starttasimme Pyryn kanssa tutun ja turvallisen tutustumisluokan (Helppo C - 90 cm - 90 cm). Halusin ottaa varmanpäälle, sillä Niinisalossa oli tullut se yksi pieni kielto maastossa ja se oli muutenkin tuntunut todella vahvalta. 

Lauantaina Pilvi tuli pitkästä aikaa kuvaamaan. Alunperin piti tulla kuvaamaan Lehmää, mutta ehdin ratsastamaan sen jo ennen kun Pilvi ja Aleksi pääsivät paikalle ja koska en saanut aikatauluja sopimaan kouluvalmennukseen, menin pyörimään myös Pyryn kanssa kentälle. Koska Pyry oli vieläkin hieman heikko ratsastettavuudeltaan, en viitisinyt kovasti sitä prässätä, vaikka halusinkin avut läpi sunnuntain kisoja ajatellen. Tein vain paljon kaaria ja väistöjä ja yritin sitä kautta saada siihen hieman letkeyttä. Pyry tuntuikin tosi kivalta ja kentällä emme kauaakaan viihtyneet. Vaikka se sai kulkea melko vapaassa muodossa enkä vaatinut siltä korkeampaa muotoa olin ihan tyytyväinen työskentelyyn. Himpun verran se oli jo jalasta reippaampi kuin aikaisemmin eikä onneksi enää töksäyttänyt siirtymisiä. Toisaalta toivoin sen pysyvän hieman "flegmaattisena" sillä yleensä se on silloin helpompi ratsastaa kouluradalla rennoksi ja pidemmälle kaulalle. Jännittyessään se kun vetää itsensä ihan nippuun...




Lauantai iltana pakkasin vielä pitkälle puoleen yöhön tavaroita, sillä matkaan lähdettiin Pyryn kanssa aivan kaksin. En ole vielä ikinä ollut herran kanssa kisoissa täysin kaksin, yleensä on vähintään äiti tai kuvaaja mukana. Tällä kertaa kukaan ei kuitenkaan päässyt ja hieman jännityksellä odotin mitä tuleman pitää. Viime Niinisalon reissu ei ainakaan antanut kovin suuria odotuksia..

Levottomasti nukutun yön jälkeen hoisin aamutallin ja lähdettiin Pyryn kanssa kohti Keravaa. Matka taittui sujuvasti, perillä oltiin hyvissä ajoin ja ennen kaikkea 10 pistettä Pyrylle miten mallikkaasti se käyttäytyi! Koko reissun aikana ei tarvinnut kertaakaan hävetä sitä kun se oli niin kiltti. Tietenkin lahjoin sen porkkanoilla jotka ostin matkan varrelta heh!

Kisapaikalla ehdin hyvin käydä kansliassa, vessassa, jutella tuttujen kanssa ja tehdä kaikkea muutakin ylimääräistä ja turhaa ennen kun kiiruhdin takaisin laittamaan Pyryä kuntoon. Pyry oli kiltisti koko hokituksen ajan ja varustaessakin se vain seistä möllötti. Oltiin taas ennätysajassa valmiita, kun olin tosiaan varautunut taisteluun ja siihen että kaikkea pitkää spuukailla ja kytätä ja kokoajan pyöriä. Noin 45 minuttia ennen starttiamme lähdettiin kävelemään kohti kisa-aluetta, joka siis oli tällä kertaa samalla peltoalueella missä maastoesteratakin oli.

Verkka-aikaa minulla oli hyvin, joten käytiin ensin rennosti kaikki askellajit läpi ja sitten aloin tekemään paljon siirtymisiä ja väistöjä. Ohjelmanahan meillä oli - niinkin turha - tutustumisluokan kouluohjelma lyhyellä kouluradalla. Siinä on varmaan joku 11 arvosteltavaa kohtaa ja pienestäkin rikkeestä jää heti alle kuudenkymmenen prosentin. Minulla ei siis radan suhteen ollut suuria odotuksia, vaikka tietenkin parhaamme teimme, kuten aina kisoissa. Noin kolme ratsukkoa ennen minua tein vielä aika paljon laukka työskentelyä, paljon väistöjä ja sulkua. Mielestäni Pyry tuntui ihan hyvältä, tosin ainut huono puoli oli siinä, että se alkoi ottamaan hieman kipinää kun pääsi nurmikentälle laukkaamaan - vaikka kyseessä oli ihan mummoilu laukkaa kun kouluradalle oltiin menossa..

kuvasta kiitos Jennin isälle!

Sitten olikin jo aika mennä radalle. Radalla sen piti tietenkin ensin hieman puhista, mutta sain sen mukavasti rauhoittumaan. Ravi oli ihan ookoo, mutta tunsin heti ettei tämä nyt ole kuitenkaan sitä ykköslaatua mitä voisimme parhaassa tapauksessa tarjota. Äänimerkin saatuamme lähdettiin radalle, Juuri kun olin kääntämässä pituushalkaisijalle, Pyry sai jonkun ihme hepulin ja alkoi riuhtomaan päätään kuin mielipuoli, mutta onneksi sain vielä pelastettua tilanteen voltilla. Sitten vaan jalka kiinni ja matkaan! 

Kuten sanoin, ohjelma oli lyhyt ja vähän mitään sanomaton. Koitin keskittyä vain 110% tekemään vaaditut asiat tietyissä pisteissä. Jostain kumman syystä Pyry kuitenkin alkoi kuumimaan kouluradalla. Keskiravin jätin sen takia vähän vaatimattomammaksi, sillä siinä vaiheessa Pyry oli hieman tulisella päällä ja ennakoin ettei se riko laukalle. Käyntiin kun piti siirtyä sieltä koulukentän takaa (mistä siis ei pitänyt hevosten kulkea) tuli kaksi hevosta mitä tietenkin Pyryn piti ihmetellä ja sen takia alas päin siirtyminenkin meni pienessä epätasapainossa. Siitä jatkettiin laukalla, joka olikin radan katastrofi. Pyry alkoi kuumimaan ensimmäisestä nostosta lähtien jolloin kaikki se pyöreys hävisi ja laukka nousi vain ylöspäin. Koitin vielä varovasti lyhyellä sivulla kannuksella tökkästä sitä pyörimään, mutta siitä se ainoastaan otti lisää kipinää ja lävistäjällä etujalat viuhtoikin vaan ylös eikä yhtään eteen. Ja lopulta se rikkoi raville keskellä lävistäjää eli ihan liian aikaisin. Mielessäni hieman kirosin tilannetta. Loppurata kuitenkin kunnialla, tosin hieman kuumalla hevosella loppuun. Mutta malttoi kävellä! Ja seistä lopputervehdyksessä, eli jotain edistystä! Koulukokeesta saimme "hurjat" 62,2% joka on virhepisteinä -56,7 ja tällä tuloksella sijoituimme hännille 30/38.

Esteradalle rynnättiin melkein samantien (tietenkin vaihdoin ensin takin ja laitoin turvaliivin ja suojitin Pyryn sekä otin hokit pois). Mitään materiaalia ei esteiltä ole, mutta tasainen varma nolla sieltä tuli (sija nousi hieman 21/38) ja eläinlääkärin tarkastuksestakin juostiin hyvin läpi. Sitten ei muuta kun hevoselle voimajuomaa ja syömään heinää koppiin. Ja minä tietenkin vaihtamaan kuulumisia kavereiden kanssa ja kävelemään Lotan kanssa maastorataa! Katso maastoesteiden kuvat täältä.

Maastorata oli tosi kiva ja simppeli. Siellä ei oikeastaan ollut mitään mistä minun pitäisi ottaa kummempaa stressiä. Pikemminkin aloin stressaamaan juuri sitä, että mitä jos siellä onkin jotain ongelmakohtia, meillä kun ei pitäisi niitä tämän tasoisella radalla olla. Lähdettiin maastoon hyvissä ajoin, sillä köpöteltiin pellolle päin Lotan seurassa joka starttasi olikohan numerolla neljä. Sadekuurokin yllätti, mutta onneksi se kesti vain muutaman minuutin ja olimme Pyryn kanssa puiden suojassa. Yllättävän nopeasti aika kuitenkin juoksi, sillä huomaamattani oli jo numero 14 lähtenyt radalle!

tästä kuvasta jälleen iiso kiitos Jennin isälle

Verkassa Pyry oli aluksi ihan kiva, mutta siinä jossain keskivaiheilla se veti jotkut ihme sekoamisen. Silloin kun Lotta lähti Sagan kanssa alkoi Pyry vetämään laukkapiruetteja ja hyppyihin se lähti kun nato-ohjus. Muutaman kerran kävi mielessä että mitähän tästäkin tulee kun malttamisprosentti huiteli pakkasen puolella.. Yhtäkkiä oltiinkin jo seuraavana lähdössä, otin vielä viimeisen isomman laatikon ja mentiin käymään lähtökarsinassa. Kävin siis vain näyttämässä karsinan ja tulin vielä hetkeksi pois, mikä oli aivan tosi huono juttu. Siinä vaiheessa kun käynnistyi 10 sekunttia, menin karsinaan ja Pyry ei yksinkertaisesti meinannut pysyä siellä. Se venkuroi ja poikitti ja kaksi kertaa yritti sieltä kymmenen sekunnin sisään pois. Lähtö olikin melko riipaiseva kun otettiin vähän laudasta vauhtia heh.

Hitsi mikä fiilis! Nyt taas muistui mikä ihmeessä tätä kenttäratsastusta harrastan. Koko rata oli aivan todella todella helppoa. Ensimmäinen kolme estettä mentiin niin täydellisesti, neloselle hieman toin turvallisempaan lähelle, vitonen tosi hyvin. Vino sarjalle hieman myöhässä lähdin lyhentämään ja viimeinen askel oli pieni. Seiskalle taas hieman lähelle paikka. Kasi tosi hyvä ja sitten olikin radalla uusi penkkieste loivaan ylämäkeen. Sanoin vielä radan kävelyssä että pitää ratsastaa tarkasti tarpeeksi oikealle. Mutta mitä minä tein, tajusin siinä kolme askelta ennen että perkele, tulen aivan liian vinossa ilman mitään järkevää paikkaa! Se mikä Niinisalosta oli muuttunut, oli se että tällä kertaa hevonen pelasti tilanteen! Se teki siis siihen oikein mielenkiintoisen hypyn, mutta tsemppasi aivan 110%! Siitä loppurata vielä todella sujuvasti maaliin asti ajassa. Että olin onnellinen!




kaikki neljä kuvaa kuvannut http://suvililja.net/, kiitos!


Ja tittiditii! Puhtaalla maastolla nostettiin hieman lisää sijoja ja lopulta sijoituttiinkin sijalle kahdeksan ja saatiin vihreä ruusuke kotiin vietäväksi! Aivan uskomattoman hieno fiilis ja tähän on hyvä hetkeksi jättää kenttäkisat ja palata vielä kerran syksyllä kisoihin! Hyvä super Pyry!

Keravan jälkeen Tiistaina Pyrylle koitti myös ensimmäinen kraniohoito. Jännitin sitä jotenkin todella paljon, sillä Pyry on kuitenkin ykköstykki ja pelkään kokoajan että joku on vialla. Pyryä - tietenkin - jännitti tosi paljon, joten Nina otti aluksi hieman kevyttä pintahierontaa ennen kuin aloitti kranion. Pyry antoi tosi hyvin hoitaa ja sillä ei ollut muuten suuria ongelmia, mutta sen pää oli aivan jumissa. Siis kaikki sen kallosta oli niin jumissa, että se kuulemma voi vaikuttaa ihan kaikkeen, näkemiseen, syömiseen ja jopa sen laukkaan. Kaikkia ei sieltä saatu vielä ihan täydellisesti auki, mutta huomattavasti saatiin kuitenkin suuhun lisää kuolaa ja sitä kautta leukaa liikkeelle. Lisäksi oikea lonkka poksui kokoajan, mutta se ei ollut yhtään kipeä, eli emme saaneet siihen aivan suoraa vastausta mistä johtui. Pieni lukko oli vasemmassa takajalassa, mutta sekin aukesi helponlaisesti.

Eli kunhan pää tuosta saadaan auki niin hyvä tulee! Seuraavaksi kuitenkin alkaa ankara suunnittelu kohti Tuurin kisoja, joten peukut pystyyn että saadaan sielläkin kaikki nappulat kohdilleen! ;)

4. elokuuta 2015

Herkku, Herkumpi, Herkuin


Mitä tulee kun yhdistetään Kuninkuusravit ja äiti ja sen veli (+ siihen vielä puolisot)?
sh-o Häyrilän Herkules 
alis Herkku

Tervetuloa Kisamatkalla-tiimiin Herkku-mies!

1. elokuuta 2015

Neljä vuotta sitten.

Taistelen itseäni vastaan, itken vasten pehmeää kaulaasi..


"Nyt olen vahva, vielä on viikko nauttia kullasta. Sen jälkeen tiedän että vaikka se ei ole vierelläni, se on aina sydämessäni ja katselee minua pilvien reunalta. Raskasta luopua maailman tärkeimmästä, mutta helpottaa tietää ettei se joudu enää kärsimään."

"Tänään pesin Lurpan. Ei se siitä tykännyt, mutta siitä tuli hieno ja kiiltävä. Puunasin, siistin, harjasin. Ja puhuin, kerroin miten ajattelen sen parasta, miten rakastan sitä ja miten sen luopuminen tulee olemaan vaikeaa. Ja en itkenyt. Hymyilin, nauroin ja se kuunteli. Ja kiukutteli. Se otti käden suuhun muttei purrut, se oli kuin merkki siitä että se ymmärtää."

"Ja poika oli innoissaan. Se halusi ravata, annoin sen ravata, se halusi laukata, annoin sen laukata. En pyytänyt, en vaatinut, keräsin vain ohjat ja se innostui. Se ei ontunut, se ei arkonut. Se antoi minulle viimeisen kerran täydellisen tunteen, se tuntui että se halusi vielä minun nauttivan. ja nautin. Tunne siitä kun elämän hevonen tekee puolen vuoden jälkeen omasta aloitteestaan puhtaan täydellisen keskiravin ja haluaa liikkua ilman että joudun sitä pyytämään on tunteista ehkä upein. Se teki sen minulle, viimeisen kerran. Siihen on hyvä tarina lopettaa."


Karats 
* 15.7.1998 - † 1.8.2011