Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2015.

Ruusukejahdissa

Vihdoin sain aikaiseksi kirjoittaa kisapostaukset kiinni! Eli nyt olisi luvassa postausta 23.8. 3-tason esteratsastuskilpailuista Tuomarinkylässä, missä hyppäsin Pyryn kanssa prix de suomen hippos 100 cm ja avoimen 110 cm, sekä 29.8. 1-tason koulukisoista Forssasta, jossa menin Allilla Helppo C Aikuismerkin kouluohjelman ja Pyryllä Helppo B:0.  kaikki Tuomarinkylän kuvat kuvannut © Mediatuotanto  Suvililja / suvililja.net , kiitos! Helsinkiin lähdettiin ajelemaan aamulla hyvissä ajoin. Mukana oli siis ainoastaan Pyry ja äiti oli auttamassa. Olin Tuurin reissuun jollain asteella pettynyt, vaikka sieltä metrissä sijoitus otettiinkin. Jotenkin se prix de Suomen Hippos luokan yksi typerä puomi jäi kalvamaan mieltä ja kun kerran tässä oli seuraava hieman matalampi hipposluokka tarjolla, olihan sinne pakko mennä. Samalla ajattelin ottaa vielä valmistelevaa treeniä 110 cm radalta. Perillä oltiin sopivasti, käytiin vessassa ja sen jälkeen laitettiin Pyry kuntoon. Verkassa oltiin

Askarruttaako jokin?

Jos kyllä, niin kysy pois! Vaikka minulla mielessä pyörii useampikin postaus ja ne ovat vain kirjoitusta vailla, ajattelin että nyt olisi myös hyvä aika laittaa kysymyspostausta ilmoille. Viimeisin kyseisen kaltainen postaus löytyy lokakuulta 2014 , joten nyt on jo korkea aika tehdä uusi! Nyt ei siis muuta kuin kysymyksiä kehiin niin koitan vastata niihin mahdollisimman kattavasti :)

Pyörälenkillä

Musta tuntuu et materiaalin saaminen kisoista venyy ja paukkuu ja sitten tämä blogi alkaa laahaamaan jäljessä.  Oi että kun kaipaan Pilviä! Ahdistelen vielä tämän päivän kuvaajia jos saisin jotain materiaalia kisoista ja huomenna lupaan teille kisapostauksen Tuomarinkylän 3-tason estekisoista ja tämän päivän 1-tason koulukisoista. Mutta nyt lähdetään tsiikailemaan muita juttuja, eli tässä tapauksessa meidän uutta liikutusmuotoa, pyöräjuoksua! Olen täällä blogissa aikaisemmin jo puhunut siitä, miten meillä hevoset liikutetaan monipuolisesti ja maastoillaan paljon. Lisäksi on käsihevonen ollut melko usein ravilenkeillä mukana, niin ratsain kuin kärryilläkin. Pyryn ja Mollan kanssa tätä on harrastettu hyvinkin paljon, joten muutama kuukausi sitten otin pyörän autotallista ja lähdin Pyryn kanssa lenkille. Siitäpä vasta tulikin hauska harrastus! Koska Pyry oli kokenut käsihevonen, myös pyörän vierellä se meni kuin luonnostaan. Muutama viikko sitten päätin kokeilla mitä meidän pieni

Tuuripeliä

Postaus sisältää luvattoman paljon laaduttomia kännykkäkuvia, pahoittelut! Miljoona Hevonen 2015 alkoi meillä perjantaina  kun matkustimme Tuuriin. Olin ollut töissä to-pe välisen yön, joten vaikka kuinka teki mieli, en päässyt starttaamaan perjantain suomenhevosille avointa luokkaa. Niinpä starttasimme lauantaina kaksi aikaratsastusluokkaa (A.2.0) 100 cm ja 110 cm ja sunnuntaina Suomenhevosille avoimen 110 cm luokan. Liikkeellä oli kunnon seurue kun äiti ajoi Katariinan ja lasten kanssa matkailuvaunun ja itse ajoin Pyryn traikulla Tuuriin. perjantaina ei ihan Tuuri potkinut kun Tretornitkin päättivät tehdä lopullisen kuoleman... Itse majoituimme aivan kisapaikan läheisyydessä Karavaanialue Onnelassa. Tosi kiva paikka, niinkuin koko Tuurin alue itse! Voin jo nyt ylistää miten kivat kisat kokonaisuudessa oli, ihan huikeaa että tälläisiä järjestetään, jos vaan ensi vuonna on luokkia, aivan varmasti lähdetään kisaamaan. Pyry puolestaan majoittui Rintamäen Hevoshotelliss

Kaiken takana on hamppu?!

Kylmä kesäinen Finnderby. Siellä oli joku hamppukauppa. Enkä puhu nyt poltettavasti erittäin epämääräisestä pössystä, vaan liikkeestä, joka sijaitsee Humppilassa, aivan Ypäjän tuntumassa. Äiti on tunnetusti herkkäuskoinen hölmö joka haluaa tarttua kaikkeen. Luvataan kuuta taivaalta ja tähtiä olohuoneeseen. Ja kohta on äiti myyty hankkeeseen vaikka kuinka nyin puntin lahkeesta takaisin maan pinnalle. Senkin katalat Hamppukauppiaat .  Olen skeptinen ihan kaiken suhteen. Jos sijoitun kisoissa, en voi sijoittua seuraavissa, koska minun karmani on niin surkea ettei se anna minun sijoittua kuin vähintään joka toinen kerta. En mielelläni koita uusia asioita, koska ne eivät herätä minussa sellaista mielenkiintoa kuin äidissäni. En halua kokeilla uusia ruokia , enkä kuivikkeita, en höyryttää heiniä enkä ainakaan testata uutta hoitomuotoa kuten kraniosakraaliterapiaa . Mutta silti, rivien välistä voitte oikein hyvin lukea, että kaikkea tätä on testattu, osa onnistuen ja osa epäonnis

Estevalmennuksessa

Tuurin reissusta on tulossa hieman tiiviimpi ja lyhyempi kisapostaus lähiaikoina, malttakaa odottaa! Koska hovikuvaajani Pilvi muutti niin paljon kauemmaksi minusta, on ollut kuvia saatavilla paaljon vähemmän ja Tuurissa ei muutenkaan ollut meillä omaa kuvaajaa, joten odotellaan vielä materiaalia. Ettei tämä blogi aivan kuolisi, saatte videon tämän päivän valmennuksessa missä oltiin Pyryn kanssa. Hassua että jo parin viikon päästä on mestaruudet, kyllä me sinne mennessä toivottavasti ollaan iskussa!! Tuurin reissuun hieman pettyneenä ilmoittauduin Tuomarinkylään sunnuntaina, jossa hypätään Suokkien 100 cm ja avoin 110 cm. Peukut pystyyn että menee hyvin! Ja peukut myös pystyyn että saadaan taas tämä blogikin heräilemään. Kuulumisiin!

Kiihtyy nollasta kahteensataan sekunnissa

Sunnuntai aamupäivällä startattiin auto kohti Koskea ja mentiin Kari Nevalan luokse valmennukseen molempien hevosten kanssa. Alli on tosiaan hypännyt viimeksi heinäkuun alussa kisoissa kaksi luokkaa ja sitä ennen käyty valmennuksessa toukokuun lopussa.. Tuntuu että ei olla siis päästy mihinkään, homma junnaa kokoajan vähän paikoillaan saikkuilun takia. Nyt toivotaan että saikkuilu olisi tältä erää ohi! Pyry pääsi Allin valmennuksen ajaksi karsinaan syömään heinää kun itse kiipesin kentällä tamman selkään. Oltiin siis aivan yksin Karin tunneilla ja oli aivan huikean hienoa saada 100% huomio. Joka valmennuksen jälkeen minulla on ollut vain hyvä fiilis ja aina saa selkeät ohjeet mitä tehdä ja tuntuu että mennään harppauksin eteenpäin. Kuten tälläkin kertaa. Tamman kanssa ainut idea oli jumpata. Kari kysyi, mihin menen sen kanssa seuraavaksi, mutta en osannut vielä sanoa, sillä en ole Allille katsonut vielä yhtään seuraavia kisoja tämän epävarman saikku/ei-saikku kierteen ohella.

Ennen, Keravalla ja sen jälkeen

Päätyessäni suunnitelmaan B, toivoin hartaasti että saisimme Keravalla kaipaamamme puhtaan maaston. Keravan kilpailut olivat siis viime viikonloppuna - tarkemmin ottaen yhden päivän kilpailuna sunnuntaina -, jossa starttasimme Pyryn kanssa tutun ja turvallisen tutustumisluokan (Helppo C - 90 cm - 90 cm) . Halusin ottaa varmanpäälle, sillä Niinisalossa oli tullut se yksi pieni kielto maastossa ja se oli muutenkin tuntunut todella vahvalta.  Lauantaina Pilvi tuli pitkästä aikaa kuvaamaan. Alunperin piti tulla kuvaamaan Lehmää, mutta ehdin ratsastamaan sen jo ennen kun Pilvi ja Aleksi pääsivät paikalle ja koska en saanut aikatauluja sopimaan kouluvalmennukseen, menin pyörimään myös Pyryn kanssa kentälle. Koska Pyry oli vieläkin hieman heikko ratsastettavuudeltaan, en viitisinyt kovasti sitä prässätä, vaikka halusinkin avut läpi sunnuntain kisoja ajatellen. Tein vain paljon kaaria ja väistöjä ja yritin sitä kautta saada siihen hieman letkeyttä. Pyry tuntuikin tosi kivalta ja kentällä

Herkku, Herkumpi, Herkuin

Mitä tulee kun yhdistetään Kuninkuusravit ja äiti ja sen veli (+ siihen vielä puolisot)? sh-o Häyrilän Herkules  alis Herkku Tervetuloa Kisamatkalla-tiimiin Herkku-mies!

Neljä vuotta sitten.

Taistelen itseäni vastaan, itken vasten pehmeää kaulaasi.. "Nyt olen vahva, vielä on viikko nauttia kullasta. Sen jälkeen tiedän että vaikka se ei ole vierelläni, se on aina sydämessäni ja katselee minua pilvien reunalta. Raskasta luopua maailman tärkeimmästä, mutta helpottaa tietää ettei se joudu enää kärsimään." "Tänään pesin Lurpan. Ei se siitä tykännyt, mutta siitä tuli hieno ja kiiltävä. Puunasin, siistin, harjasin. Ja puhuin, kerroin miten ajattelen sen parasta, miten rakastan sitä ja miten sen luopuminen tulee olemaan vaikeaa. Ja en itkenyt. Hymyilin, nauroin ja se kuunteli. Ja kiukutteli. Se otti käden suuhun muttei purrut, se oli kuin merkki siitä että se ymmärtää." "Ja poika oli innoissaan. Se halusi ravata, annoin sen ravata, se halusi laukata, annoin sen laukata. En pyytänyt, en vaatinut, keräsin vain ohjat ja se innostui. Se ei ontunut, se ei arkonut. Se antoi minulle viimeisen kerran täydellisen tunteen, se tuntui että se halusi vie