Siirry pääsisältöön

Kiihtyy nollasta kahteensataan sekunnissa

Sunnuntai aamupäivällä startattiin auto kohti Koskea ja mentiin Kari Nevalan luokse valmennukseen molempien hevosten kanssa. Alli on tosiaan hypännyt viimeksi heinäkuun alussa kisoissa kaksi luokkaa ja sitä ennen käyty valmennuksessa toukokuun lopussa.. Tuntuu että ei olla siis päästy mihinkään, homma junnaa kokoajan vähän paikoillaan saikkuilun takia. Nyt toivotaan että saikkuilu olisi tältä erää ohi!

Pyry pääsi Allin valmennuksen ajaksi karsinaan syömään heinää kun itse kiipesin kentällä tamman selkään. Oltiin siis aivan yksin Karin tunneilla ja oli aivan huikean hienoa saada 100% huomio. Joka valmennuksen jälkeen minulla on ollut vain hyvä fiilis ja aina saa selkeät ohjeet mitä tehdä ja tuntuu että mennään harppauksin eteenpäin. Kuten tälläkin kertaa.

Tamman kanssa ainut idea oli jumpata. Kari kysyi, mihin menen sen kanssa seuraavaksi, mutta en osannut vielä sanoa, sillä en ole Allille katsonut vielä yhtään seuraavia kisoja tämän epävarman saikku/ei-saikku kierteen ohella. Niinpä jumppailtiin enemmän ensin sileällä ja Alli tuntuikin tosi hyvältä! Sain  siihen verkkaillessa aivan uuden tatsin ja hyppäämmään oli kiva lähteä. Tehtiin tamman kanssa jumppasarjaa, missä oli puomi - pysty - puomi, neljä laukkaa ja puomi - okseri - puomi. Ensimmäisellä kerralla tamma mietti toisella osalla sekunnin sadasosan miten se pitikään hypätä. Seuraavalla kerralla mentiin kuitenkin oikein mallikkaasti ja helposti yli!

Kaikki hypyt näkyvät taas videolla joten ei niistä sen enempää. Kieltojakin otettiin erikoisesteille, eli vesimatolle ja muurille, mutta lopuksi nekin mallikkaasti yli. Muutamia pointteja mitä valmennuksesta taas jäi itselle ja mitä Kari sanoi:

  • Koska tamma kiihtyy nollasta kahteen sataan sekunnissa, paine jalalla kohti estettä tulee lisätä asteittain, rauhallisesti
  • käsi rento, mutta hyvällä tuntumalla kohti estettä
  • missään nimessä, missään tilanteessa esteelle lähestyessä ei saa tulla hevoselle pienintäkään tunnetta taaksepäin
  • vesimatot syövät aamiaiseksi kirjavia hevosia


Äiti loppukäveli vielä Allin kanssa kun itse menin kiireesti laittamaan Pyryä kuntoon. Herra käyttäytyi jälleen mallikkaasti, vaikka muutaman kerran pitikin huikata Lehmälle, että onko se vielä siellä. Sitten vaan herra Pyryn selkään ja menoksi.

Tehtiin Pyryn kanssa hieman lyhyempi sileänverkka alkuun kun se tuntui koko alkuverryttelyn tosi hyvältä. Ihan ensimmäiset kevennyt kierrokset oli vähän sellainen olo että joutuu taas pyytämään, mutta kun päästiin laukkaamaan ja tekemään ensimmäiset hypyt, alkoi jo hevonen heräilemään siihen malliin että sai alkaa istumaan enemmän itsekin satulaan. Hyppääminen oli kyllä 110 kertaa helpompaa kuin viime kerralla!

Pyrynkin kaikki hypyt videolla. Alussa jotain keltaista, en tiedä mitä äiti on kuvannut, haha. Tultiin samaa tehtävää kuin Allin kanssa, mutta lopussa lisättiin siihen vielä sarja. Pyryn kanssa kaikki meni kyllä niin nappiin, joten ei muuta kun videota katsomaan. Ja tässä vielä valmennuksen tipsit:

  • Kun Pyry alkaa kuumimaan, ohjaan 50g lisää painetta (per käsi) riittää
  • Estettä kohden käsi "myötää" ja samaan aikaan jalka lisää asteittain "painetta"
    • se minkä takia tässä on käytetty "-merkkiä, johtuu siitä, että tätä myötäystä ja painetta on niin vähän, että se ei näy muuta kuin lähinnä ratsastajan päässä.
  • rytmi, rytmi, rytmi
  • Ajatus kokoajan paino alas jalalle, ei polveen tai reiteen
  • Kari kehui jumppaokserilla hyppyä jopa niin laadukkaaksi kuin laadukkaalla lämpösellä (ratsusukuisella) on.


Oli kyllä niin hyvä fiilis taas valmennusten jälkeen että innolla odotan seuraavaa valmennusta! Toivottavasti tuo Lehmäkin pysyy nyt kunnossa että päästään kunnolla treenin makuun. Siihen asti, Adios!

Kommentit

  1. Pyryllä on kyllä hieno hyppy, vaikka laukka on mitä on :-D

    VastaaPoista
  2. Oletteko tulossa tuuriin?! Aivan mahtavaa jos tulette!! :)

    VastaaPoista
  3. Molemmat meni tosi hyvin :) kiva jos pääset taas lehmälläkin treenailemaan

    VastaaPoista
  4. Hei näin teidät tuurissa hyppelemässä :) oisin kiinnostunu tietään että minkä merkkiset ne ihanat timanttisuitset on mitkä teillä oli? :) kaverini etsii omalle hevoselleen samanlaisia suitsia mutta ei ole vielä löytänyt. Kiitos vastauksesta :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov