30. syyskuuta 2015

Tuo kakkonen on meille ykkönen

Ensin haluan kiittää kaikkia ihanista kommenteista mitä olen saanut. Vastaustahtini on harmittavan hidas, mutta lupaan vastata heti kun ehdin! ISO kiitos siihen asti. Nyt kuitenkin postaus joka on täynnä nuoriso herra Herkun hehkutusta ja ihainnointia. Että voi olla maailman hienoin ori juuri meillä!


Maanantai ja tiistai oli merkitty minulle töistä vapaaksi. Tiistaita olinkin pyytänyt, sillä silloin oli Herkun suuri päivä: varsanäyttely Ypäjällä! Maanantaina pääsin touhuamaan kaikkea muutakin ja Herkkukin pääsi uudestaan pesulle. Se olikin sen ansainnut, sillä itku meinasi maanantai illasta tulla kun sen näin. Ja lika vettäkin tuli sen verran että en olisi uskonut että se on pari viikkoa sitten pesty.. Yöksi Herkku pääsi sisälle nukkumaan loimi päällä. Päivällä olisi sitten kunnon tulikoe edessä.

Minua jännitti. Paljon. Enemmän varmaan kuin kisoissa ikinä. Ehkä ainoastaan mestaruudet 2013 on jännittänyt minua enemmän. En edes tiedä miksi jännitin. Miksi edes olin asettanut itselleni paineita. Pelkäsin että myöhästymme tai mokaisin tai Herkku käyttäytyisi huonosti taitaitai.. Paljon pelkoja. Olimme hyvissä ajoin paikalla ja kävimme ilmoittautumassa mukaan. Maksu oli jo hoidettu, joten pääsimme nopeasti seuraamaan kisoja. Koska Herkun arvostelu alkoi vasta 12.30, ehdimme hyvin katsomaan 1-vuotiaiden arvostelut. Tuntui että kaikki 1 vuotiaat saivat melko turvallisesti II-palkintoa, muutamat puhdasta, sitten oli yksi plussa ja pari miinusta. Yksi taisi saada vain III palkinnon. Mahassani lenteli perhosia sillä toivoin sydämestäni että oltaisiin edes kakkosen arvoisia..

Kun 1-vuotiaat oli arvosteltu, lähdettiin tallille. Suunnitelmana oli olla 12 aikaan maneesilla kun mittaus alkoi. Ensin ajateltiin että tullaan kopilla, mutta matkaa tallilta maneesille oli naurettavat pari-kolme kilsaa. Lopulta otimme pyörät ja pyöräilimme. Samalla Herkku sai hieman vetreyttää itseään kun oli joutunut seisoskelemaan pidempään sisällä. Hienoa ravia ainakin esitettiin vaikka emme matkalla sitä paljoa ottaneetkaan. Huvittava kun Herkku hölkkäili siihen maneesin vierelle pyöräillessäni vieressä. Muutama ori sille alkoi siinä portilla mörisemään, Herkku vaan hörisi takaisin ja jatkoi niiiiin hienosti aina sinne asti mihin pyöräni jätin. Sen jälkeen piti vähän elvistellä, mutta eipä se mikään kovin paha ollut. 

Mutta oltiin niin ennätysajassa perillä. Vartti aikaa vielä enne mittausta ja oltiin arvostelussakin vasta neljänsiä, eli se tiesi aikalailla tasan tuntia vielä kun arvostelut alkoivat odottelua. Mittauksiinkin oli varattu puoli tuntia aikaa. Eli minun lyhyellä matikallani ennen meidän arvostelua aikaa olisi puolitoista tuntia! Pelko oli kokoajan että se ehtii väsymään. Vaikka se kiltisti käyttäytyykin, kyllä nuo ympärillä pyörivät tammat ja orit saivat sen hieman jännittyneeksi. 


Herkku miettii että mihin hittoon on joutunut ton kanssa. Suurimmassa osassa kuvassa se näyttää yhtä epäluuloiselta, heh.



Päästiin sitten numerojärjestyksessä mittaukseen. Mittaus tapahtui opistohallin tallin käytävällä. Hieman Herkkua jännitti kun setä tuli mittakepin kanssa viereen, mutta höpöttelin sille hassuja ("kiltti setä vain vähän kattoo kuinka iiiiiso poika sä ootkaan" "setä on ihan kiltti, eikä keppikään oo paha, sekin on ihan kiltti") niin se seistä möllötti niin kiltisti paikoillaan. Iso poika mitattiin säkäkorkeudeltaan 152 senttiseksi ja takakorkeutta oli hieman kun lautaskorkeus oli 154 cm. Kasvaahan meidän isopikku haluaakin! Isoksi ja vahvaksi :)

Mittauksen jälkeen ajattelin ensin että pidän sen liikkeessä. Mutta siinä vaiheessa kun vielä meidän takaa numero 15 kiilasi kaikkien ohi arvosteltavaksi, päätin että ehkä on vain parempi yrittää seistä ja säästellä Herkun voimia. Nätisti se seisoikin vaikka kuikuilla sen piti kokoajan tapahtumia. En voi edes kuvitella miten raskasta se on oikeasti tuollaiselle juniorille ollut, ihan ekaa kertaa maneesissa ja ympärillä paljon muita oreja ja tammoja, joista osa vähän villimpiä tapauksia.

Jännityksellä kuuntelin muiden varsojen arvosteluja. Tuntui että nyt tuli kolmosiakin jo paljon enemmän ja kakkosetkin oli kaikki miinuksia. Perhoset vain kasvoi sisällä, sillä kuten hyvin tiedän, ei tämä meidän Herkku ole vielä ihan päässyt puhkeamaan kukkaan..



voi Herkku kun on vähän epäileväinen edelleen. Hitto kun oli muitakin maneesissa, jännää!

Kun sitten vihdoin tuhannen minuutin jälkeen meidät kuulutettiin valmistautumaan otettiin vähän käyntiä ja muutama ravipätkä. Ravissa Herkku sai jonkun ihme pöllöily sekokohtauksen kun maneesiin oli tullut minikokoinen suokki ja se hieman siinä teutaroi. Sen jälkeen ei Herra Herkkukaan suostunut seisomaan ja samaan aikaan meidät pyydettiin kehään. Hitto että jännitti että mitä tästäkin tulee kun saatiin näin hyvä aloitus..

Mutta turhaan jännitin. Koska mulla on ihan maailman paras orhi! Ensin menin seisomaan nätisti tuomariston eteen. Siinä pönöteltiin hetki, kysyivät mikä oli jalostussuunta (ja hieman takellellen sain änkytettyä sen juoksija suunnan, mikähän senkin sanomisessa oli hankalaa...) ja tuijottelivat paperit kuntoon. Sitten käveltiin ympäri kolmion. Olin tosi tyytyväinen käyntiin. Herkku meni tosi kivaa käynti kokonaisuudessa ja oli energinen muttei kiireinen. Sitten taas hetkeksi pönöttämään siihen tuomareiden eteen. Ja sitten ravia kolmiolla! Voi että, se viimeinen terä siitä puuttui. En saanut Herkkua enää yhtään niin hyvin juoksemaan. Se tulla löntysteli vaan perässä eikä ottanut kipinää edes pitkästä piiskastani. Esitti kyllä harmittavan huonoa ravia, tuntui etten saanut noin lyhyellä matkalla siitä mitään irti..

Sen jälkeen päästiin seistä pönöttämään siihen keskemmälle. Pistin Herkku herran siihen seisomaan mielestäni hyvin (kuvista katsoen kuitenkin se oli liian supussa, höh!) ja siinä se muuten seisoi. Koko sen 13 minuuttia mitä tuomaristo arvosteli. Seisoi korvat tötteröllä. Jossain vaiheessa tuomarit kävivät pyörimässä ympäri, pyysivät askelta eteen ja taakse. Siinä se herra ne teki niin kiltisti ja taas seistiin. Niin kauan kunnes sanottiin kiitos. Olin aivan super onnellinen! Sen käytös oli niin 10++ arvostelussa! Harmittaa kun ei saatu tuomaristolta siitä mitään kommenttia, vaikka se oli niin superhienosti. Aivan uskomatton herra. Kehästä pois päästyämme jäätiin nököttämään ja odottamaan arvosetelun tuloksia. Siinä ei herra enää seissyt niin nätisti, mutta ei sen tarvinnutkaan, sillä se oli jo vetänyt jättipotin olemalla noin yltiömaallisen upea käytökseltään!





tuomarit pyörivät ympäri ja Herkku herra seisoi silti. Siirsivät häntää ja pyysivät askeleet eteen ja taakse. Ja taas seistiin. SUPER!


Ja lopulta se arvostelu tulikin. Kyllä tuskanhikeä pukkasi ja jännitti!
  • Hyvänpuoleinen tyyppi, hieman lyhytlinjainen 7
  • Syvä, vankka runko. Alakaulainen lyhyt kaula. Pysty lapa, hyvä säkä 7
  • Lyhyt sääriset kuivat jalat, melko hyväasentoiset etujalat, takajalat pihdissä 7
  • Kaviot hieman matalahkot 8
  • Käynti ahdas takaa, suora. etujalat hieman meloo, irtonaista 8
  • Ravissa takajalat väljenee, etujalat meloo, lyhyehköä 7
    • PALKITTU II-



BILEEEETTT!!! Sieltä tuli se kakkonen! Vaikka olikin miinus niin silti, jee! Kuinka ylpeä olinkaan herrasta. Kannustusjoukkoa harmitti huonot ravipisteet (koska ravuri heh..) mutta itse olin niiiiiiin tyytyväinen ja iloinen ja onnellinen. Voi tuota ihanaa super heppaa!

ps. ei siitä mitään ravuria tuu, teen siitä ittelleni ratsun vol 2 ;)

27. syyskuuta 2015

Tyhjän paperin kammo

Avaan läppärin ja klikkailen nopeasti itseni blogiin. Avaan uuden sivun ja mietin. Minulla on paljon mitä voisin kirjoittaa. Mieltä painaa. Koen kuitenkin etten saa niitä ajatuksia ulos aivoistani. Jään selailemaan blogia taaksepäin. Viikkoja, kuukausia, vuosia. Mietin blogin kulta-aikoja. Oliko niitä vai onko ne vasta edessä päin?


Bloggaaminen on aina ollut mukava harrastus. Parhaimmillaan se on juuri silloin kun teksti vain juoksee näppäimistöltä ruudulle. Silloin kuin ajatus virtaa ja ei tarvitse pysähtyä miettimään mitä kirjoittaa. Tällä hetkellä olen vain niin lukossa etten tiedä mitä kirjoittaa. Kirjoittaisinko Miinan kuntokuurista kohti kuukauden päästä järjestettäviä rotunäyttelyitä? Kirjoittaisinko siitä miten Lehmä ja Pyry jatkavat kuntoutumistaan? Siitä mitä tulevaisuus tuo? Vai näpyttelisinkö vastauksia kysymyspostauksiin? Pohtisin mennyttä kisakautta? 

Niin... Istun koneella ja tuojotan vain typeränä blogiani ja mietin miksi joskus blogissa on vilissyt kymmenittäin kommentteja. Tiedän että se johtuu suurimmalta osalta siitä, etten ole itse ollut niin aktiivinen kirjoittamisen suhteen. Mutta miten voisin olla? Mistä pirusta kirjoittaisin kun mikään kirjoitettava asia ei tunnu luonnolliselta? Se ei tule näppäimistöltä helposti, vaan se vaatii kirjoittamista. Se ei ole semmoista intohimoista bloggaamista, mistä pidän. Taidan kärsiä tällä hetkellä tyhjän paperin kammosta. Kammottaa se etten saa kirjoitettua mitään!

Noh. Ettei tästä tulisi edes aivan tylsistyttävän tylsää ja naurettavaa postausta siitä miten en saa mitään tehtyä, laitan tähän loppuun muutaman videon mitä jäin itse hämmentyneenä katsomaan blogia selaillessani. Kaikkea sitä löytääkin blogin uumenista! Ja kaipuu treenaamaan kasvaa, vaikka samalla kuten aikasemmin vihjailin, tulevaisuus tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta.

elokuu 2013

maaliskuu 2014

Toukokuu 2015

Ainiin ja sitten loppuun ettei tämä olisi vain tälläinen ahdistunut yritys kirjoittaa jotain. Pistäkääpäs kalenteriin ylös joulukuulle 12.12.! Silloin ollaan tampereella, tulkaa tekin! :)

Tämän tiimoilta seuratkaa aktiivisesti Playsson.nettiä, sinne tulee jatkuvalla syötöllä sitten lisää!

25. syyskuuta 2015

Taas se aika vuodesta!

Kun kaivetaan klipperi kesäkomerosta ja sanotaan WROOM!



Itseasiassa tällä hetkellä kaikki omat hevoset seisovat tallissa vielä tuhdissa talvikarvassa. Tai siis syyskarvassa, innoissaan kasvattavat itseään mammuteiksi. Viime vuonna klippasin Pyryn peräti 4 kertaa! Koska nyt hevoset ovat vielä toipilaita eivätkä tee rankkoja treenejä, jää ensimmäinen klippauskin hieman kauemmas kuin normaalisti.

Mutta sepä onkin muiden onni! Nyt on minulla sitten aikaa klipata muitten heppoja ja poneja! Ja tutuilla ja halvoilla hinnoilla mennään edelleen:

Puoliklippaus - 35 €
"Koko"klippaus - 45 €
Kuviot - alk 10 €

Huomaathan että olen amatööriklippaaja.
Pienen tehokkaan koneen puuttuessa en klippaa päätä enkä jalkoja.

Molla Special Edition - ei jäädy maha muttei hikikään haittaa!

Molla Special Edition 2 - ei jäädy selkä, ei maha! (ja sydän niin kuin aina)

kokoklippaus kera suomileijona kuvion

Lähden myös hieman pidemmällekin klippaamaan jos samalla paikkakunnalla on useampi saman päivän aikana. Eli ei muuta kun porukka kasaan niin riennän innoissani leikkelemään karvat veks! :)

22. syyskuuta 2015

Tupla-sininen ja Show-punainen

Mätsäreitä! Lisää mätsäreitä! Mitä enemmän käyn mätsäreissä, sen enemmän innostun ensi kesästä ja odotan aivan innoissani että vuosi vaihtuu. Viime viikonloppuna pääsi konkkaronkka nuoriso + Lehmä käymään Match Show näyttelyissä Liedossa. Tuomarina toimi Kirsi Lehtonen.

Hienolle ponille herkkua noms!

Minua harmittaa ja ahdistaa aivan kamalasti kun en ole melkein viikkoon (!!) ehtinyt kirjoittamaan blogiin. Aika menee kun siivillä, suunnittelen ja toteuttelen jo ensi vuoden suunnitelmia ja samalla koitan tehdä töitä ja hevosia liikutella. Kommentit sen kun vähenevät blogissa ja tiedän että oma aktiivisuuteni on syy tähän katoon. Koitan saada jostain kiskottua enemmän aikaa myös tämän elvyttämiseen!

Lauantaina pesin Allin ja letitin sen valmiiksi. Olin varjellut koko viikon salaisuutta siitä että sekin pääsee mätsäreihin, ettei se vaan telo itseään. Tai revi kenkää jalastaan tai keksi yhtään mitään muutakaan. Yöksi se sai päälleen lämmittävän loimen ja jalkoihin lämpöpintelit. Yöllä se oli jotenkin ninjaillut pintelin alle haavan. Onneksi pienen. Matka alkoi tökkien, sillä heti kotipihassa Miinan kopin jarrut löivät lukkoon. Saatiin ne auki ja ajeltiin rauhassa keskustaan Herkun luo. Tallilla tarkistettiin kopin renkaat. Jarrut olivat aivan ylikuumat, joten ei sillä voinut mennä mihinkään. Onneksi saatiin tallilta koppilainaan, koottiin se nopeasti ja samalla tosiet puunasi Herkkua edustavammaksi. Tallin pihasta kaiken tämän hässäkän jälkeen päästiin lähtemään aivan liian myöhään.

Perillä oltiin varttia ennen kisojen alkua. Alli oli heti ensimmäisen luokan toinen pari. Harmitti, sillä tamma oli tullut suoraan tallista ja seisoskellut kopissa ja matkustanut paikan päälle. Ison hevosen kestää vertyä muutenkin todella kauan. Kehät meni miten meni, niistä enemmän alla. Tämä nyt tälläinen pikapostaus kisoista, mutta koitan palailla kuulumisten ja muiden postausten kanssa piakkoin!


vakavaa tämä esittäminen...

Allynclusive W - sininen

Tuomarin kommentti: Ryhdikäs, korkeajalkainen, hyvä niska. Paksu kaulanliittymä runkoon. Pysty lapa, hyvä takaosa. Riittävä luusto. Länkinen takaa, lyhyet liikkeet.

Omat mietteet: Hitto että harmitti! Arvostelu oli oikeastaan muuten ihan mitä odotinkin, ei siis missään nimessä huono. Liikkeiden puolesta ainoastaan harmitti, sillä jouduimme tulemaan vähän "kylmiltään" esittelyyn. Vaikka kuinka yritin sitä ravuuttaa myös verkkailualueella, ei se tälläiselle jättiläiselle riitä. Lisäksi kolmion sivuliikkeitä esittelevä osa oli muita sivuja puolet lyhyempi, enkä uskaltanut pyytää tammalta pidempää liikettä siinä, koska "pitkäsivu" loppui niin äkkiä, että oltaisiin menty läpi aidoista. Kehässä tamma käyttäytyi kyllä super nätisti ja oli ryhdikäs ja kaunis oma itsensä.



Serpentine's Wilhelmiina - punainen, luokkavoittaja

Tuomarin kommentti: Erittäin hyvä rotuleima ja tammaleima. Kaunis pää. Kaula voisi olla hieman pidempi. Sopusuhtainen runko. Sivusta hyväasentoiset jalat. Aktiivinen käynti. Suorat liikkeet. Kevyet tahdikkaat liikkeet.

Omat mietteet: Kyllähän mää tiesin että se on oikeesti makee poni mutta että näin makee! Aivan huikeen hyvä arvostelu, ens vuonna me kierretään tän hurmurin kanssa niiiin paljon näyttelyitä. Päästiin BIS kehään asti, mutta valitettavasti siellä tiputtiin heti ekojen sakissa. Silti huikean tyytyväinen poniin, on se vaan niin nätti ja kiva. Ehkä vähän pullukka, mutta nyt se joutuu kuntokuurille ja toivotaan että 31.10 rotunäyttelyissä menisi vielä paremmin!

Häyrilän Herkules - sininen
valitettavasti herrasta ei nyt reissusta ollut mitään kaunista kuvaa :(

Tuomarin kommentti: Tässä kehitysvaiheessa lyhyt linjainen. Kyömy pää, kaula saisi olla pidempi. Lihaksikas, hieman pysty lapa. Hyvät takaosan kulmaukset, riittävä luusto. Ahdas edestä, irtonainen käynti. Pihtinen takaa ravissa, irtonaiset matkaavoittavat raviliikkeet.

Omat mietteet: Ei mitään uutta! Enkä tosiaan ollut pettynyt. Hienosti herra taas käyttäytyi, vaikkei kehäesiintyminen tällä kertaa ollut niin maltillista kuin viimeksi. Nyt saatiin sentään paperilla tarkemmin tilannekatsausta. Tuomari vielä erikseen tuli mainitsemaan että erittäin hyvä liikkeinen nuori! Hyvä Herkku, hieno sinusta vielä tulee.

Onko lukijat käyneet hiljattain mätsäreissä? 
Linkkailkaa postauksia, haluan lukea! :)

16. syyskuuta 2015

Vielä on kysymys MIKSI?

Onko tämä kapinointia SRL vastaan vai vaan pienen tavallisen ihmisen mietteitä?


Ainakin 90% blogini lukijoista tietää, että harrastan kilpailuiden sponsorointia ja järjestämistä. Se tuo elämääni paljon iloa ja tunnetta siitä, että minä oikeasti teen jotain muiden eteen. Tuohan se myös mukanaan suunnattomasti stressiä ja jännitystä, mutta kaikki se hyvä voittaa myös pienemmän pahan.

Melkein jokainen näistä 90% tietää, että olen järjestänyt Kisamatkalla-Cupin kaksi kertaa, vuosina 2014 ja 2015. Tänä vuonna meillä oli myös aloitteleville ratsukoille suunnattu Kisamatkalla Springcup. Ensi vuodelle olen jo paljastanutkin, että Kisamatkalla tapahtumia tulee olemaan. Ja se pitää paikkaansa, sillä ensi vuonna järjestetään Kisamatkalla Dressage Battle, Kisamatkalla Derby ja Kisamatkalla Champion!

Se mistä nyt haluan avautua liittyy Kisamatkalla Derbyyn. Olen kirjoittanut haaveista toteuttaa Derbyn Marraskuussa 2014. Ei päästy vuoden vaihteeseen asti, kun kirjoitin jo haaveiden kaatumisesta, sillä uudet kilpailusäännöt alkoivat tippumaan esille. Vaikka ollaan melkein jo vuosi saatu tässä kulumaan, pysytään saman kysymyksen äärellä. Nyt kuin on minulle varmistunut, että tämä järjestetään, olen alkanut hieman enemmän murehtimaan ja pureskelemaan asiaa. Konsepti on hieman muuttunut sitten vuoden 2014, mutta pääpiirteittäin ollaan samassa tilanteessa.

En voi avata vielä täysin koko tapahtumaa, mutta pääpiirteittäin: Luokat myyfään 150 €, joista 50 € palkintoihin ja 100 € jaetaan kolmelle luokan parhaalle (50,30,20). 5 luokkaa, joista 3 on tavallisia rataesteluokkia (70,90,110) ja kaksi ovat Derby luokkia (80 AM5 poneille ja suokeille, 100 AM5 avoin). Derby luokkiin myydään osuuksia ja näin kerätään siihen hieman isompi rahasumma.

Mutta se ei tosiaan ollut vielä pointti mitä tehdään, vaan se alkuperäinen kysymys: Miksi SRL haluaa rajoittaa 1-tason kilpailuiden palkintojen arvoa? Koska asia oli lähellä sydäntäni, olin suoraan yhteydessä Suomen Ratsastajainliittoon. Kysyin tarkennusta miksi. Nyt ennen kuin jatketaan tästä eteenpäin, haluan korostaa, että SRL on antanut nopeasti vastaukset kysymykseeni, joten kiitos siitä aivan hurjasti. Vaikka kyseenalaistan tilannetta, en tarkoita tässä nyt minkäänlaista morkkaamista.

"1-tason kilpailut ovat koulutuskilpailut, joissa palkintojen ei tule olla pääosassa. Tarkoituksena on, että tutustutaan kilpailemiseen lähitallilla esim. taitoarvostelussa tai että saa ratsastaa hylkäyksenkin jälkeen loppuun, ei kilpailla isoista summista aikaa vastaan. 1000 € on rahapalkintoraja, jos esim. haluatte laittaa palkinnoiksi kypäriä tai ratsastustakkeja, se olisi hyvinkin ok."


Tälläisen vastauksen sain. Toisaalta ymmärrän, mutta toisaalta.. En sitten ymmärrä yhtään! Haluan todellakin järjestää matalan kynnyksen kilpailut. Haluan että sinne pääsee kaikki helposti, liikaa tuijottamatta lupiin. Kokeneet ja kokemattomat, kaikki ovat aina olleet tervetulleita kilpailuihin. Uskoisin että se olisi vain hienoa jos pääsee hyppäämään laadukkaisiin 1-tason kilpailuihin ja saada siitä mahdollisesti taskurahaa. Myös näissä saa hypätä radan loppuun ja harjoitella, meillä ei olla sormella osoittamassa.

Toinen ehkä hölmökin juttu on se, että lapsia/nuoria/kokemattomia ei haluta kaahaamaan aikaa vastaan rahapalkinnon toivossa, mutta samaan aikaan jos tarjoan voittajalle samshildin kypärää tai tipperaryn turvaliiviä.. Eikö olla siinä samassa pisteessä? Ja nehän (kypärät yleensäkin) ovat vähintään sen 3-5 kertaa kalliimpia kuin mitä suunnittelemani pieni taskuraha kolmelle parhaalle. Olen siis jossain määrin hämmentynyt.

Totta kai kysyin onko mahdollista saada poikkeuslupaa. Tai jotain millä tämän voisi kiertää. Selitin tilanteen juurta jaksaen, mutta sain valitettavasti ympäripyöreän vastauksen. Koska emme vielä tiedä paljonko palkinto € tulisi loppupeleissä yhteensä olemaan. SRL raja on yksi tonttu, mutta meillä voisi olla sitä rahaa jaossa tontun päälle muutama satku. Sen tietäisi vasta kun päästään siihen itse asiaan.. Lisäksi sain lisää hämmästeltävää kun minulle muistuteltiin estesääntöjä. Viestissä kerrottiin näin:

"Kannattaa huomioida, että kilpailusääntöjen mukaan palkinnot jaetaan sijoitussäännön mukaan. Voitte jakaa rahat vain kolmelle parhaalle jos lähtö- ja ilmoittautumismaksun summa ei ylitä ns. ruusukeluokkien maksimeja, löytyy estesäännöistä."

Hetkinen.. Siis jos teen niin kuin yleensä seuratasolla (nykyinen 1-taso) saan pyytää 100 cm ja sen alle luokista 12 € lähtömaksua/ilmoittautumismaksua. Nyt joku fiksu voisi siis selvittää minulle: tarkoittaako se, että voisin kiskoa maksimissään jopa 12+12, vai että noiden maksujen tulee olla yhteensä 12 €? Ei sillä, puolestani pitäisin osallistumismaksun niin että kaikkineen se olisi 10€, mutten ole sen suhteen päättävä elin.

Joka tapauksessa, oli se niin tai näin, hämmästyin vähän tätä. Sillä takuulla joka toisessa, ellei jokaisessa, 1-tason kilpailussa on yleensä kolmelle parhaalle jaettu esinepalkinto. Enkä ole sitä sen ihmeellisemmin ikinä miettinyt. Hassuja juttuja!


Niin hassuja juttuja, että nyt on aika kysyä, että mitä mieltä TE olette?

15. syyskuuta 2015

Se Fiilis



Kun pääsee taas lähtemään lenkille, sanoi Pyry.

10 päivää Pyryllä ja 7 päivää Allilla. On siis piikityksistä. Se tarkoittaa sitä että nyt saatiin nousta ratsaille ja lähteä kokeilemaan mitä hepat sanovat kun pääsevät ottamaan hieman reippaampian askeleita - eli ravia!

Koska olen kuitenkin vainoharhainen, juoksutin hepat ensin kotitiellä ja äiti katsoi ontuuko. Ja ei ontunut! Kumpikaan! Voi sitä pientä riemua joka hiipi sisälle. Ahdisti niin paljon etukäteen tämä päivä.

Loma näkyi kaikkien asioiden tuijottelulla ja säpsyilynä, sekä ennen kaikkea vauhdikkaana ja lenokkaana ravina. Mitä minä siinä sen enempää kieltämään, oli aivan uskomatonta taas päästä ravailemaan. Vaikka kyse on vain kymmenestä ja seitsemästä päivästä, jollain tasolla se tuntuu ikuisuudelta.

Nyt vain peukut pystyyn että hepat pysyvät terveinä!


13. syyskuuta 2015

Kun voisi haljeta ylpeydestä!

Kaikki postauksen kuvat kuvannut Mirella Ruotsalainen / hertjekker.net, kiitos!

Viikon verran ehdin jännittämään nuorison ensimmäistä näyttäytymistä pienissä Match Show näyttelyissä Sastamalassa. Nyt kun näyttelyt ovat takana, en voi olla kuin ylpeä minun nuorikoistani. Pyryn kamalan sähläkäyttäytymiseen tottuneena olen todella iloinen, innoissani ja ylpeä siitä miten 2-vuotias ori ja 3-vuotias puskista ilmestynyt tamma käyttäytyi jännittävässä tilanteessa. Tekisi mieli vain ylistää niitä - ja sitä tämä postaus varmasti onkin täynnä!

Ensimmäinen suunnitelma oli ottaa mukaan Miina, Alli ja Herkku. Kun Alli alkoi ontumaan, jäi jäljelle herra oripoika ja nuori neiti. Ensin ajateltiin pitäytyä suunnitelmassa kuskata nämä eri autoissa, mutta koska matka oli kuitenkin sen verran pitkä, päätettiin testata mitä nuoriso tuumaa keskenään matkustamisesta. Toisaalta sen pitäisi olla mukavampaa molemmille kun saa seuraa, mutta pitää tietenkin muistaa että kun toinen on ori ja toinen tamma voi se olla hankalampaa. Tosin pikkuisiahan ne molemmat vasta on.

Kotona aamulla heräsin sopivasti 48 minuuttia myöhässä ja juoksin heti suihkuun. Siitä vaatteet päälle ja aamutalliin. Muut hevoset pääsivät pihalle, muuta Miina harjattiin vielä suurimmista hampuista ja pistettiin traileriiin. Hienosti meni sinnekin, ensimmäisellä kerralla piti hieman kokeilla voiko traikun ohi kävellä, mutta toisella kipiteltiin suoraan sisälle. Sitten vain matka kohti keskustaa hakemaan Herkkua. 

Onneksi Herkku ei ollut yön aikana kamalasti itseään pihalla likastanut (tai sitten se, että upotin sen showshineen auttoi eikä lika tarttunut hah) joten nopea harjaus ja läpitsekkaus riitti tallilla. Hieman herra hämmästeli kun kolme ihmistä pyöri ympärillä harjaamassa ja tuustamassa. Sitten vain riimun vaihto ja traikkuun! Herkku käveli hieman ihmeissään kerrasta traileriin, kun piti jäädä ihmettelemään mikä tuo musta karvamöykky on. Hetken nuuskittiin ja sitten alettiin syömään heiniä. Ei tullut edes yhtäkään kiljahdusta tai hörähdystä. Helpottuneena päästiin lähtemään matkaan.

Koko matkan nuoriso matkusti aivan super nätisti ja perillä odottivat hipihiljaa kunnes otettiin ne alas. Suitset sai laittaa hyvin trailerissa ja kaikki oli tosi helppoa. Ainut että Miina ei uskaltanut peruuttaa traikusta pois, joten siinä oli hieman harjoittelemista. Lopulta kuitenkin molemmat hepat saatiin alas ja huitastua vielä yhdellä harjalla. Sitten lähdettiin kohti kenttää, ensimmäisenä mentäisiin Herkun kanssa ja sitten Miinan.

Herkun kanssa ehdittiin ottaa myös tiellä pari kertaa ravia edes takas. Hieman se oli jännittynyt ja ravi nousi vain ylös ja ei ollut tarpeeksi eteen. Parin kerran jälkeen se hieman rentoutui, mutta piti sitä vähän pörhistellä kaikille. Varsinkin kun päästiin kentälle ja siellä oli toinen ori, niin piti sille pikkaisen höristä. Mutta muuta se ei sitten tehnytkään, ei rynninyt tai mitään. Ja aika pian päästiin sitten jo kehään.

Meidän luokassa oli lisäksemme issikkatamma ja shetlanninponitamma. Me aloitettiin luokka. Ensin seistiin nätisti tuomarin edessä ja sen jälkeen mentiin käynnissä pois päin tuomarista ja sitten ravissa takaisin ja siitä kaarrettiin isolle ympyrälle. Ensimmäinen suora meni hyvin, mutta kun piti kaartaa, Herkku hieman puski päälle ja lisäksi issikka tamma asteli suoraan eteen. Onneksi on tälläinen ylikiltti ori, joka vain hämmentyneenä stoppasi. Sen jälkeen se oli niin pihalla että meni hetki saada se takaisin raviin. Sitten lennokkaasti ympyrä ja taas hienosti takaisin seisomaan!





Luokassa sijoituttiin toiselle sijalle ja saatiin sininen nauha. Tuomari ei muuten kommentoinut mitään (mikä oli sinänsä harmi, koska olisin molemmista nuorista halunnut kuulla jotain), mutta sanoi Herkun olevan vähän huonossa vaiheessa. Ja tottahan se on. Se tekee kasvupyrähdystä minkä johdosta tuntuu ettei mikään ruoka jää kylkiin kiinni. No, mutta kyllä se tästä sitten taas lähtee paisumaan kun saadaan pyrähdys ohi!

Tässä vaiheessa vaihdoin itselleni Miinan ja otin kentällä vähän ravia. Miina toimi ihan kivasti ja oltiinkin meidän luokassa ainoat osallistujat. Sitä suuremmalla syyllä jäin hieman kaipailemaan kommentteja, mutta eiköhän niitä tulevissa kisoissa tulla saamaan. Miina esiintyi aivan superhienosti, se oikein esitteli itseään. Raviakin mentiin nätisti ja sen jälkeen taas seistiin ilman mitään ongelmia.






Luokan ainoana Miina sai tietenkin luokkavoittaja pokaalin ja lisäksi punaisen nauhan. Heti Miinan kehän jälkeen alkoivat nauhakehät, mistä pääsi kaksi punaisten parasta Paras Nuori-kehään ja kaksi sinisten parasta. Sinänsä oli hyvä että molemmat saivat eriväriset nauhat niin pääsin helpommin esittämään ne. Ensin meni punaiset, missä ensin käveltiin ympyrällä ja sen jälkeen juostiin yksitellen. Miina ei päässyt enää punaisten kehässä jatkoon, mutta silti se sai minulta tosi paljon kehuja kun se käyttäytyi niin mallikkaasti!


Sitten alkoi sinisten kehä, missä oltiin Herkun kanssa. Samalla tavalla ensin käveltiin kierroksen verran ja sen jälkeen esitettin yksittäin ravi. Herkusta alkoi hieman näkemään ettei se enää jaksanut esittää niin hienoa ravia kun mitä sillä oikeasti on. Sai vähän jo pyytää reilummin liikkumaan. Lopulta oltiin kuitenkin sinisten kehästä jatkossa ja päästiin parhaan nuoren kehään. Sieltä sitten molemmat punaisen saaneet saivat kuitenkin Parhaan Nuoren ja Reserve Nuoren palkinnot. Mutta silti aivan uskomattoman hienosti herran ensimmäiseksi näyttäytymiseksi.

Olen niin haljeta ylpeydestä! Molemmat nuoret olivat aivan uskomattoman hienosti. Sillä välin kuin Miinakin oli kehässä Herkku vaan seisoi näisti äitin ja Karin kanssa kentän vierellä. Yhtään eivät huudelleet toisilleen tai mitään. Ja jaksoivat hienosti vaikka Herkullakin alkoi pieni väsymys näkymään. Ei muuten moni uskonut kun sanoin että on kyllä kaksi vuotiaalla orilla pitkä pinna. Hetken miettivät ja kysyivät uudestaan että niin onko se ori. Oi kyllä on! Ihan maailman paras sellainen!

Mirella otti vielä meidän molemmista hevosista muistoksi ihanat kuvat kehän ulkopuolella. Nyt vaan isolla tsempillä kohti 29. päivän varsanäyttelyitä! Miina varmaan pääsee seuraavan kerran esittäytymään rotunäyttelyissä lokakuussa. Näiden kanssa on kyllä niin kiva touhuta..!

sh-o Häyrilän Herkules "Herkku"




shet-t Serpentine's Wilhelmiina "Miina"¨




Miltä nuoriso lukijoiden mielestä näyttää?