Siirry pääsisältöön

Kun pitäisi taas osata

esittää hevonen näyttelyissä. Ei se todellakaan ole mitään ydinfysiikkaa, mutta jostain kumman syystä olen saanut itseni hermoromahduksen partaalle. Lauantaina, eli tarkalleen tänään, meillä on nuorten kanssa suuntana Sastamala ja nuorison ensimmäiset Match Show näyttelyt. Tämä tulee erinomaiseen hetkeen, sillä 29. päivä Herkku pääsee virallisiin varsanäyttelyihin. Ollaan ahkerasti treenattu seisomista ja juoksemista, nyt tallin omistajakin aloittaa sillä vielä greenline lisän että saadaan massaa kasvamaan kun alkaa liikkumaan enempi.

Historiani näyttelykehissä ei ole mikään kovin pitkä. Nopeasti laskettuna olen näyttänyt hevosen näyttelyissä neljä kertaa. Ensimmäisen kerran Mollan kantakirjauksessa keväällä 2008, kesällä Match Show näyttelyissä 2008 juoksin kehät Artun kanssa, vuonna 2010 valtakunnalliset poninäyttelyt Mollan kanssa ja Match Show näyttelyt 2012 Mollan ja Pyryn kanssa. Parhaiten ovat tosiaan jääneet mieleen nuo valtakunnalliset poninäyttelyt, mistä sain myös maininnan hyvin esitetystä hevosesta, vaikka Molla yrittikin kaikkensa ollakseen ravaamatta. heh. 2012 Pyry käyttäytyi mätsäreissä kuin sika ja muistaakseni sen takia sai kovin huonosti pisteitä. Nopealla vilkaisulla jopa blogista löytyy juttua näistä näyttelyistä, eli klikkaa lukemaan tästä.

(toimituksen huomio. heti kun olin kirjoittanut tekstin tajusin että vuosina 2004-2006 kävimme myös melko ahkerasti Match Show näyttelyissä, mutten itse esittänyt niissä kuin yhdessä shetlanninponiruuna Artun. Ja koska arvostelupaperissa luki että ponini näyttää mäyräkoiralta, voitte arvata oliko intoa viedä ponia enää uudestaan näytille..)

Vermon kansalliset poninäyttelyt 2010, kuvannut Heini Luttinen

Odotan tulevia mätsäreitä jollain asteella innoissani. Vaikka takaraivossani hiipii kokoajan ajatus ettei me kuitenkaan pärjätä, pitää silti olla tyytyväinen siihen miten toivon mukaan nuoret käyttäytyvät. Tämä on nyt molemmille, Miinalle kuin Herkullekin, ensimmäinen ulkopuolinen näyttäytyminen. On siis hyvää harjoitusta molemmille sekä esittäjälle. Tykkään käydä näyttelyissä, vaikka kilpailuhenkisyyden takia tuntuu välillä raskaalta jäädä pois palkinnoilta. No, nyt tsemppi pystyyn ja huomenna koitetaan parhaamme!

Tänään sekä Miina että Herkku pääsivät pesulle. Taas pitää hehkuttaa Herkun aivan uskomatonta luonnetta! On se niin mahtava. Mitään ei sanonut pesemisestä, vaan sai kuulkaas korvatkin kääntää ympäri ja hinkata sisältä puhtaaksi. Naamaan sai valuttaa suoraan hanasta vettä ja herra vaan lörpötteli huultaan. Hienosti onnistuneen pesuhetken jälkeen lähdimme vielä pyörälenkille. Kyllä, myös tuo 2-vuotias oripoika käy pyörälenkillä. Herralla ja pyöränkuskilla oli kivaa ja vaikka välillä löytyikin kaikkea jännää, taas käyttäydyttiin niin mallikkaasti ettei sanat riitä kuvailemaan..

Mutta nyt. Pakko mennä nukkumaan ja tsemppaamaan itseni huomiseen esittämiseen. Toivotaan nuorisolle hyvää käytöstä ja tulosta ja palataan mahdollisimman pian asian tiimoilta! Adios! 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov