Siirry pääsisältöön

Kiitollinen

Tiedän että olen sen sanonut monta kertaa aikaisemminkin. Se kuinka iloinen, kiitollinen ja onnellinen olen siitä miten ihana lähipiiri minulla on. Ja nyt taas sanon sen. Vaikka näin itsenäisyyspäivänä voi kiitollinen olla paljon muustakin - ja olenkin - olen tänään todella kiitollinen, onnellinen ja kerrassaan häkeltynyt miten uskomattoman ihania ihmisiä ympärillä on!

Taas on hiljaisuutta blogissa. Voin edelleen kertoa että töitä piisaa ja sen takia koneelle istuminen tuntu enemmäin kuin työltä. Sen lisäksi viikon sisällä on äiti mennyt huomattavasti huonompaan kuntoon. Olen varmasti joskus täällä blogissakin avannut äidin mystistä sairautta, mutta kuten silloinkin, nytkään en sen enempää henkilökohtaisiin asioihin mene. Voin sanoa että sairaus on sellainen, että huomenna voidaan olla 10 askelta parempaan - tai 50 huonompaan - suuntaan. Tähän ei lääkärit löydä syytä eikä siihen ole tiettävästi hoitokeinoa. Yritetään vain pysyä positiivisina!
 
Nyt tilanne on vielä ollut kohtuullinen, Kari on pystynyt auttamaan äitiä, meillä on  uskomattoman ihania ystäviä jotka tulevat jeesimään tallihommissa. Tuskailin jo tänään tulevia viikkoja, jolloin olen koko päivän pois. Ei edes se hevosen liikuttaminen ole tässä se oleellisin asia, vaan se, että saataisiin hevoset muuten hoidettua. Stressiä ja hirveästi pohdittavaa. Onneksi jälleen ihanat ystävät ovat heti tulossa auttamaan. En voi olla kuin kiitollinen.

Sain myös Herkun tallinomistajalta aivan ihanan viestin ja tänään hevoset muuttavat vielä muutamaksi viikoksi keskustaan. Näin äiti saa rauhassa muutaman viikon levätä ilman huolta että kuka ruokkii, loimittaa tai siivoaa. Olen aivan sanaton millaista lähimmäisen auttamista saamme taas kokea tälläisellä todella nopealla aikataululla, kun kaikki on mennyt tosi pikaisesti huonompaan suuntaan.  Toivotaan että tästä on vain suunta ylöspäin! ❤ Kunhan saadaan taas äiti iskuun!


Ihanaa Itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille!
kaikesta huonommastakin huolimatta.
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Olga6. joulukuuta 2016 klo 13.21

    Aivan ihana kuva! Paranemisia sun äidille :(!

    VastaaPoista
  2. Anonyymi6. joulukuuta 2016 klo 15.26

    Tsempit koko porukalle! Ihanaa että on ihmisiä jotka haluavat oikeasti auttaa :)
    Oma äitini sairastaa tuskin samaa, mutta samantapaista sairautta, yhtenä päivänä on elämänsä kunnossa ja seuraavana hädin tuskin pääsee sängystä ylös.. Vaikkakin niinä huonoina hetkinä miettii että miten ihmeessä saa hevoset ja kaiken muun hoidettua, niin yleensä maastolenkin tai onnistuneen treenin jälkeen on taas maailman onnellisin noiden elukoiden olemassaolosta♥

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si
11 kommenttia
Lue lisää

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan
36 kommenttia
Lue lisää

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov
21 kommenttia
Lue lisää