28. tammikuuta 2017

Henkisesti raskas Tammikuu

Ensin se ahdisti. Kun oli kirjoittamatta useaan viikkoon. Sitten asiaa ei ajatellut. Valmennukseen lähtiessä harmitti kun kamera jäi kotiin, valmennuksen jälkeen - mikä meni tosi hyvin by to way - oli helpottunut ettei tarvitsi heti kertoa miten meni. Sitten ne päivät vain mateli ja meni ohi. Ja nyt on jo Tammikuu loppumassa.

Olen tässä hetkellä henkisesti aivan loppu. Minulla on ollut useamman kuukauden jo pelkän blogimotivaation lisäksi motivaatio kateissa ratsastuksessa. Olen umpikujassa, en tiedä mitä teen. Olen tässä analysoinut miksi motivaationi on poissa ja niin se vain on, että yksi asia johtaa toiseen ja toinen kolmanteen. Ensimmäinen kysymys onkin kuulunut: Minä minä haluan tältä vuodelta?

En tiedä. Eikä kukaan muu kuin minä voi vastata siihen kysymykseen. Haluaisin sanoa innoissani että odotan kisakautta, kisoja, valmennuksia, kesää, menoa ja meininkia. Mutta tällä hetkellä minulla on sisällä vain musta möykky joka on tosi epävarma. Pyry täyttää tänä vuonna 14 vuotta. Se on jo paljon. Olen tullut sen kanssa varovaksi, en haluaisi enää hypyttää turhaan isoja luokkia. Mutta taas jos en hyppää isoja luokkia, minä itse en pysty tekemään niin tasaista suoritusta että pystyisimme parhaimpaamme. Sitä varten tarvitsisi taas valmentautua ahkerasti. 
Valmentautuakseni ahkerasti tarvitaan rahaa. Olen tällä hetkellä taloudellisessa helvetissä. Minulla on lainaa liki 15t euroa, luottokorttitapissa ja laskuja ja maksuja tutuille rästissä. Itken päivittäin pään kipeäksi kun en tiedä miten maksaisin kaikki laskut. Aivan turha minun edes toivoa pääseväni valmennukseen, joten motivaatio laskee vielä enemmän. Saatika miten saisin maksettua kisaluvat, jäsenmaksut ja tulevat kilpailut? No rahaahan saa töitä tekemällä! Olenkin sitten yrittänyt olla töissä ahkera ja perseellehän sekin meni. Minut on nyt pistetty pakkolomalle ja en tiedä miten työt jatkuvat. Ja taas itken pään kipeäksi ja yöt pyörittelen vain miettien mitä teen.


En ole kyllästynyt hevosteluun, en valmentautumiseen enkä kisaamiseen. Olen vain niin isossa umpikujassa etten tiedä miten siitä pääsisi pois. Haluan saada sen palavan motivaation ja halun takaisin mitä minulla on ollut monta vuotta. Minusta on kamalaa miten paljon minä välttelen tallille menoa tällä hetkellä. Minua itkettää miten paljon kaipaan etenkin Pyryn kanssa touhuilua. Mutta olen henkisesti niin loppu etten vain jaksa, en ole useampaan kuukauteen jaksanut. Eikä tämä pirun työtilanne helpoita tätä yhtään!

Haluan ajatella paljon positiivisemmin. Haluan ajatella että nyt vain pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja laittaa tekemään. Kirjoittaa ylös miten haluan nyt kehittää itseäni ja meitä ratsukkona. Mutta kun tiedän että olen umpikujassa, sillä olen ruosteessa ja hevonen on rusteessa eikä minulla ole rahaa valmennuksiin, en osaa potkaista itseäni liikkeelle. Tarvitsisin jonkun kipinän. Jonkun mikä sytyttäisi minut taas siihen samaan loistavaan paloon lajia kohtaan. Nyt minulla on vain tunne että koko vuosi on menetetty, sillä olen nämä treenikuukaudet heittänyt hukkaan omalla motivaatiopulallani.

Olipas tämä harvinaisen sekava teksti. En vain osaa pukea sanoiksi sitä mitä haluan sanoa. Olen vain niin väsynyt henkisesti etten tiedä miten ja koska pystyn saamaan liekin takaisin. Minä haluaisin niin kovasti, mutta tuntuu, että mitä enemmän minä haluan sen kauempana kipinä on. Olen umpikujassa, jossa edes tauko ei ole auttanut minua.