27. helmikuuta 2017

Näyttelykauden avaus

Vielä tällä hetkellä kun on seuramaksut maksamatta ja kisakalenteri omalla kohdalla täysin suunnittelematta, on kuitenkin jotain katsottu tosi tarkasti. Ja se on ehdottomasti näyttelykalenteri. Huvittavaa sinänsä, mutta tänä vuonna on tosi paljon ihan tässä meidän "lähellä" niin rotunäyttelyitä kuin mätsäreitäkin. Ihan super innoissani odotan ihan jokaista näistä! Näyttelykausi avattiinkin jo viikko sitten Vaskiolla, kun Miina pääsi toisiin rotunäyttelyihin ikinä!

Pieni ongelma muodostui kun poni oli hävyttömän likainen ja meillä ei ollut pesupaikkaa. Onneksi kuitenkin saimme lainata Herkun tallipaikan pesupaikkaa. Illalla sitten pestiin Miina, mutta kuinka ollakkaan, vielä päivälläkään se ei ollut ihan täysin kuiva! Se oli aamulla ollut takki päällä pihalla, joten karva oli vähän lytyssä. Naureskelinkin vähän toisia poneja katsoessa että olisiko pitänyt ottaa fööni mukaan, kun meidän miina oli sellainen.. Epäpörröinen muihin poneihin verrattuna!


Kuvat kuvannut Laura Taimioja, kiitos!

Kehässä Miina käyttäytyikin hyvin. Vähän oli vaisu, ei ihan sellainen showfiilis mitä sillä normaalisti tai hyvässä tapauksessa voisi olla. Seisoi kuitenkin nätisti, juoksi ihan ok. Tuomari kysyi heti kun tultiin arvosteltavaksi että ajetaanko Miinalla. Heh, onhan se melko hyvässä kunnossa ja ajetaanhan sillä! Liikkuu muutenkin reippaasti viikossa ja käy pitkillä maastolenkeillä hevosten kanssa. Saa nähdä miten kesällä käy kun tulee taas laidun kausi, millaiseksi palloksi se poksahtaa ;)

Saatiin tosi hyvä arvostelu - jota en vieläkään ole ehtinyt suomentamaan, aina se lappu on väärässä osoitteessa - ja olin Miinaan aivan super tyytyväinen! Miina saikin I palkinnon (!!) ja sijoittui luokassa kolmanneksi. Ihan tosi tosi tosi hienosti! Vasta toiset rotunäyttelyt ja jee, ykkönen tällä kertaa! Koitan vielä saada joskus sen arvostelun suomennettua niin saadaan se esille. Tuomarinahan oli ruotsalainen Inga-Lill Hoveklint-Hyttring.


Nyt ei muuta kun odotellaan seuraavia näyttelyitä innolla! Super poni!

20. helmikuuta 2017

Poikien irtohypytyspäivä

Voi vitsi miten kiva päivä sunnuntaina olikaan! Sunnuntaiksi oltiin sovittu äidin kanssa, että mennää Herkkua irtohypyttämään. Kun kopissa oli sitten vielä toinen puoli tyhjä, päätin sitten samalla kertaa ottaa Pyrynkin jumppailemaan! Olen niin pitkään halunnut nähdä sen hyppäävän ja tämä oli siihen nyt niin hyvä tilaisuus. Herkku pääsi ensimmäistä kertaa kujaan ja Pyry ihan vaan jumppailemaan. JEE!

Hepat siis autoon ja ei muuta kun Merjan Tallille. Merjalla rakennettiin maneesiin kuja: puomi-2,8m-pieni pysty-6m-pysty-7m-okseri. Nämä oli melkein siis laatuarvostelu pituuksissa, tosin siinnä taitaa olla ensimmäinen väli puolisenmetriä pidempi. Tämä sopi kuitenkin molemmille hevosille erinomaisesti, joten sen puolesta ei ole valitettavaa! Kuja olikin neljään pekkaan nopeasti rakennettu, joten ei muuta kun herrat alas ja verkkailemaan.

Aloitettiin ensin Herkusta, sillä ei tiedetty miten se kujaan suhtautuu. Mutta Herkuleshan oli kun vanha tekijä! Se ihan oma toimisesti laukkaili kujaan ja pomppi puomien yli - toisin kun Pyry irtipäästessään ei suostunut vapaaehtoisesti lähellekään kujaa tai ei edes antanut kiinni..

Herkku noviisina ei ottanut paljoakaan hyppyjä ja nekin lähinnä vain toistoja pieninä ristikkoina ja pystyinä, että se vain tajusi kujan idean. Viimeinen linja oli korkein mitä se hyppäsi ja ai että olen kyllä ylpeä. Meitin pikkanen raviputte meni kun vanha tekijä. Tasaisen varmalla rauhallisella Herkku tyylillä, mutta silti puhtaasti kaikki. Siihen oli parempi kuin hyvä lopettaa!

Herkun jälkeen oli vuorossa Pyry. Sillekään ei montaa kertaa otettu, kun ei se niin paljoa hyppyjä tarvitsekaan. Pyry menikin ihan intsinä ja edes isommat esteet ei sitä hidastaneet. Harmi kun ei tajunnu korkeutta mitata mutta jotain 125-130cm väliin osuu tuo korkein. Ja vaikka se puomi siinäkin tippuu niin ihan tosiaan ilmavirrasta tuli mukaan, tai sitten se hipaisi sitä niiiiin vähän sillä mitään ei kuulunut eikä videossakaan ihan niin pahasti näytä osuvan. Hieman se otti takajalkavirheestään nokkiinsa ja kun koitettiin saada sitten tulemaan pienemmälle okserille - että saadaan puhdas lopetus - ei siitä meinannut tulla mitään. Lopulta kävin itse lähettämässä Pyryn ja sitten se menikin taas samalla innolla. Se on kyllä niin herkkä ja mielenkiintoinen tapaus ettei toista ole!

Mutta olen kyllä niin ylpeä minun pojistani! Niin hienosti molemmat tekivät hommia. Loppuun vielä ihan minimaalinen video sunnuntain hypyistä. Enjoy!


5. helmikuuta 2017

Päivä kerrallaan

Onnistunut työviikko ja perään ihan kivasti alkanut vapaa viikko sai minut jo vähän toiveikkaaksi. Alkoi motivaatio palaamaan ja tulemaan vähän sellainen olo että kyllä tästä vielä noustaan. Torstaina sen kanssa sitten tuli hieman takapakkia kun olin töissä "työhyvinvointikeskustelussa" joka nyt ei ollut ihan sellainen millaiseksi sen olin ajatellut. Kirjaimellisestihan masennus siinä iski ja kaikki jaksaminen hävisi keskustelun myötä.



Minusta on kaikista kammottavinta tässä työasiassa se, että kaikki mihin olen miltein 4 vuotisen työurani aikana - tässä firmassa siis - uskonut, onkin jonkinlaista valetta tai kuvitelmaa. Sen enempää tänne työasioitani purkamatta, on todella, todella surullista kun matto vedetään näin jalkojen alta. Olen asian suhteen niin maassa, että olen katsonut parhaammaksi hakeutua ammattilaisen kanssa juttelemaan. Uskon että se auttaa minua niin töissä kun harrastuksessakin.

Mutta mukavempiin asioihin ennen kun torstaihin tultiinkaan. Tiistaina meillä oli sovittu Anna Niemelän kanssa kuvaussessiosta. Pyry pääsi johonkin suokkiprojektiin ja sain sitten samalla aivan ihania kuvia muistoksi. Nämä ihanat kuvat sitten koristavatkin tätä postausta. On tuo meidän Pyry vaan kertakaikkisen komea! Ratsastin samalla reissulla maneesilla koulua, Pyry oli aivan huippu! HIeman joutui työskentelemään kuskikin 110%, mutta kun molemmat oli kartalla homma tuntui tosi kivalta! Harmi kun loppuviikko meni vähän sumussa, mutta ensi viikolla koitan taas päästä ryhdistäytymään ja saan sen positiivisuuden ja motivaation kerta heitolla takaisin. Onnistuminen todellakin lisää motivaatiota!



Yksi huoli tosiaan Pyryn kohdalla on ollut se että onkohan se pysynyt hyvässä kunnossa? Se on kyllä kokoajan ollut liikkeellä, mutta huomattavasti rennommin mitä normaalisti tähän aikaan. Onneksi herra kuitenkin näyttää edelleen tosi hyvältä, joten ei tässä ole suurempaa hätää kunnon suhteen. Kisoihin ehditään kyllä sitten kun siltä tuntuu. Nyt vaan koitetaan nauttia tästä tekemisestä vähän löysemmän nutturan kanssa!


Löytyykö kuvien joukosta sinun lemppariasi?

1. helmikuuta 2017

Rauhassa rakennettu

Rakas, onko sinusta tullut vähän lihapulla?



Pikku hiljaa, pienin vauva-askelin. Herkku on kasvanut - ja saanut kasvaa - rauhassa ja nyt se onkin jo kääntynyt nelivuotiaaksi. Alkaa hiljalleen jalat löytää paikkansa ja raviakin aletaan ihan kelvollisesti esittämään. Onhan se vielä nuori ja välillä vähän jukuri, mutta hienosti on tullut roppakaupalla lisää kärsivällisyyttä. Ja mahaa.
 
Mistä erottaa hyvän ja huonon tallipaikan? Hyvässä tallipaikassa ei tarvitse hukuttaa hevosta väkirehuihin, sillä heinä on sen verran maittavaa että kyllä huomaa kuka on ollut ruoka-aikaan kotona. Hyvähän se näin on, helpompi sitä mahaa on kutistaa, useamman kerran kokemuksella, kuin lihottaa. Kerrankin hepalla on jotain mistä lähteä rakentamaan muskeleita!

Eilen meillä oli Herkun kanssa ratapäivä. Käytiin siis hölkkäilemässä radalla niin verkka- kuin kisasuuntaankin. Herra oli vain saanut päähänsä että kisasuunnassa radalta voikin poistua etukurvissa. Siellä sitten pari kertaa kevyillä kärryillä mentiin kun takavetoisella bemarilla, mutta kolmannella kierroksella herra sitten uskoi ettei siitä lävestä ole lupa mennä. Ja sen jälkeen päästiinkin vaihtamaan siihen tuttuun verkkailusuuntaan.

Eihän me missään koelähtöajoissa olla, mutta kyllä tästä vielä hyvä tulee. Jos ei ravuri niin sitten vaikka ratsu! Mutta kyllä sillä niin kiva ravi on, että kunhan saadaan vetoapua ja vähän ryhtiä juoksuun niin johan pomppaa. Ravikuningas 2020?






tekemisen meininkiä


Sieltä se motivaatio palaa: pieninä onnistumisina
kiitos kaikille ihanille ihanista kommenteistanne aikaisempaan postaukseen! ♥