Siirry pääsisältöön

Pitkään kadoksissa ollut motivaatio takaisin 30 minuutissa


On se kummallista miten yksi ihan ok valmennus, sellainen ihan ok fiilis, ihan ok tilanne saa monia monia kuukausia olleen motivaation palaamaan. Olin tuossa juuri kaksi kuukautta pois töistä ja ajattelin, että sinä aikana varmasti ehtisin kirjoittamaan blogiini yhtä jos toista. Toisin kävi! Tuli koiranpentua, tuli koiranpennun onnettomuutta, leikkausta, tuli koulukisoja, tuli estekisoja missä olin vain katsomassa.. Kokoajan oli jotain ja ei ehtinyt pysähtymään. Nyt palasinkin jo töihin ja ensimmäinen vajaaviikkoinen on takana. Mutta en suinkaan tullu siitä puhumaan.

Rahatilanne ei helpota ja ei siihen auta edes se, että koiranpennun leikkaukseen meni 2000€. Eikä sekään rahanmeno siihen loppunut, vielä on kaikki kontrollit ja loppuleikkaus. "Onneksi" kyseessä on äidin pentu, mutta eihän se minua auta; vaikuttaa porukoiden huolet suoralta kädeltä myös minun huoliini! Vaikkei rahatilanne ole helpottunut sen enempää pari kertaa päätin repiä rahaa kirjaimellisti selkärangasta ja mennä valmennukseen. Ensimmäinen tämmöinen kerta oli 17. helmikuuta.


Ei, sieltä ei tullut motivaatiota. Tuntui että kaikki oli hukassa, en osannut yhtään, itketti. Ratsastus oli pelkkää nyppimistä, hypyt onnettomia, paikat ihan kadoksissa. No mitä voisi odottaa kun hypätty oli taas joskus ja jouluna. Silti, kaipasin niin kovasti jotain motivaatiopiikkiä, joku mikä saisi minut taas vähän innostumaan kaikesta! Palasin takaisin maastoilemaan ja lomailemaan. 

Pienen painostuksen kautta ilmoittauduin meidän seuran järjestämään harjoituskoulukilpailuihin. Ensin ajattelin meneväni B-merkin kouluohjelman lisäksi tarjolla olevan A:n, mutta no.. Kun kisat on seuran maneesissa ja kun herra jää sinne yksin suorittamaan rataa ei siitä mitään tule. Se oli jotain aivan kamalaa. Rikkoja rikon perään, jännittynyt, laukka ei pyörinyt.. Ravissa tuli muutama todella tyylikäs pätkä, mutta sanotaan että muuten se oli kyllä täydellinen munaus. Ei siinä, prosentteja tuli silti 62,6% todella lepsulla kädellä. Todellinen prosenttimäärä olisi ollut varmaan noin 57%.. Mutta joku pieni kipinä, ehkä sellainen vihankipinä, heräsi. Ärsytti kun tuollain ratsastin ja heppakin meni sitten huonosti. Revin lisää selkänahkaa ja ilmoittauduin Kirsi Hagnerin kouluvalmennukseen.

35 minuuttia. Sen verran oli aikaa Kirsin silmien alla. Mitään maata mullistavaa ei tehty. Todettiin totuuksia mitä nyt on; olen ratsastanut tosi varovasti, vähän pitkänä ja turhan hätäisesti. 30 minuutin päästä alla oli pyöreä hienosti rentona ravissa liikkuva hevonen. Muistuteltiin vaan niitä vanhoja kuten oikea käsi (ikuisuusongelma!), rauhallisuutta ja vähän sitä hevosen lyhentämistä sieltä pitkältä ja matalalta. Sitä perusasiaa ja mitä ihmettä! Vaikka valmennuksen jälkeen koin syvän turhautumisen tunteen (miksei minulla ole rahaa, en uskalla ratsastaa, miksen osaa, miksei kaikki voi olla helpompaa ja niin edespäin..) jokin pala loksahti kohdalleen. Ensimmäisen kerran 5 kk avasin kipan. Ja katsoin kisoja.

Hagnerin valmennukseen mennään uudelleen. Kerään sen rahan vaikka myymällä vaatekaapin tyhjäksi, jos jo ensimmäinen kerta saa minut innostumaan enemmän tästä. Jotain muutakin tapahtui, sillä innostuin sitten kokeilemaan miten tuo hyppääminen sujuu. Olin sellaisen pienen tavoitteen laittanut jos vaikka saisi muutamassa viikossa itsensä ja hevosen sellaiseen kuntoon, että päästäisiin Hevoset-messuille kisaamaan. Hieman jännitti, sillä hypätty ei oltu sitten tuon viimeisen valmennuksen. Mutta niin ihmeellisesti se yksi kouluvalmennus voi muuttaa asennetta ja tekemistä. Aivan erilaista menoo oli meinaan viime sunnuntaina kun päästiin Nevalan silmän alle.


Kyllä. Niin se vaan meno muuttui. Voi ettien että kun olin innoissani. Tuntui että itse pystyin korjaamaan itseäni hyvin, ratsastin paremmin ja koko meno oli niin kokonaisvaltaisesti parempaa. Karikin sanoi (kun alussa sanoin, että jos parissa viikossa päästäisiin messukuntoon) että niin parin tunnin päästäkö se startti oli. Voi että!

Siitä innoissaan otin vielä tälle viikolle valmennuksen. Ensi viikolla mennään sinne Hevoset-messuille (ehkä?) joten ensi viikolle ei enää viitsi ottaa valmennusta ja oma viikko on töissä silloin kiireisempikin. Niinpä tänään taas hypättiin. Eilen oltiin vielä 10 aikaan illalla maneesilla ratsastamassa sileällä kun pääsin töistä vasta ennen 8. Ja miten meni? 

Sano sinä!

Kommentit

  1. Ihanaa nähdä teidät iskussa❤️ hienoa rauhallista ratsastusta vikassa videossa

    VastaaPoista
  2. Vikalla videolla teillä meni Pyryn kanssa ehkä ajatukset paremmin yksiin, vaikutit myös itse määrätietoiselta ja rauhalliselta. Hienoa, siistiä menoa!

    VastaaPoista
  3. Pyry on vaan niin hieno! Mulla on nyt nuori suokki jolla sisäänratsastus alkanut. Me saadaan paljon motivaatiota vaikkapa just sun kuvia/videoita katselemalla, ehkä sitä itsekin ollaan joskus tuossa pisteessä! :)

    Tosi kivan näköistä ratsastusta etenkin vikassa videossa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov