Siirry pääsisältöön

Herkku ja päivä Vakavasti Otettavana EsteHevosena

Viime viikon tiistaina Herkun treenisuunnitelmaan sopi erinomaisesti pieni retki lähitallille Somerolle missä käytiin hyppäämässä niinkin huikea luokka kuin ristikot. Viime ratsastuskerta oli ollut parin viikon takainen hyppykerta, mutta lahjattomat treenaa, eikö se niin mene? Mukaan saatiin kunnon kannattajalauma ja matkaan päästiin lähtemään hyvissä ajoin.


Koska oltiin ihan hyvässä ajassa perilläkin, saatiin rauhassa käydä maksamassa ja sen jälkeen otettiin Herkku alas. Se on kuitenkin vähän möykkä aina aluksi niin haluttiin että se saa hetken kävellä ennen kuin hyppään selkään. Kun sekä Herkules että minä oli varustettuna, hyppäsin orin kyytiin ja kävelin hetken vielä pihalla ennen maneesiin ja verryttelyyn menoa. Oikeastaan sinne menin vasta kun siellä oli vain kaksi pientä poniratsastajaa, sillä en viitsinyt mennä aiheuttamaan turhaa häslinkiä jos herra onkin mahdottomalla päällä.

Mutta pakko myöntää että eihän se ollut. Toki se hörisee ja joskus huutaa, pysäyttää sitä ei kannata ja haistelemaan tai kovin lähelle vieraan hevosen kanssa tulla, mutta oikeasti se käyttäytyy kyllä todella simppelisti ja keskittyy aina tekemiseen ihan 110%! Heti kun sillä alkoi verkkailemaan maneesissa se ei edes välittänyt ohi vilahtelevista ponista ja niiden kyydissä olevista pienistä lapsista. Toki koitin parhaani mukaan edes välttää minkäänlaisia peräänajo tilanteita, mutta olen kyllä silti kovin ylpeä herrasta!

Verkassa Herkku tuntui myös tosi hyvältä! Se kulki kivasti jalasta eteen kuitenkaan juoksematta ja välillä jopa asettui vaikeampaan suuntaan pirun hyvin! Laukka nousi nätisti ja kaikki verryttelyesteet se hyppäsi kuin olisi tehnyt sitä enemmänkin. Kun olin sen toimintaan niin tyytyväinen niin siirryttiin heti luokan alettua (lähtijänä olin vasta neljäs) pihalle kävelemään.




Herkku oli pihalla hieman hermostuneen oloinen, tai pitäisikö sanoa että innokas. Se on siitä hassu tapaus että se on ennen rataa aina vähän täpinöissään, mutta heti kun tullaan radalta pois se on aivan rento. En mennyt ollenkaan kentän odottelualueelle kävelemään, sillä siellä oli paaaljon pieniä poneja ja lapsia, joten näin parhaaksi mielummin kävellä piha-alueella ja omalla vuorolla suikahtaa suoraan kentälle. Petra hieman avitti ettei orilla tullut mieleenkään sinkaista lähelle poneja ja ei muuta kun suorittamaan!

Ja jälleen kerran Herkules oli super hieno! Se oikein pomppasi noista maahan kaivetuista hieman kohotetuista puomikasoista yli niin kuin se olisi mikäkin ammattilainen! Useamman esteen jälkeen se nosti laukan, mutta se hieman kostautui linjalla, sillä herran vielä hieman pitkä ja säätelemätön laukka ei vain sopinut väliin ja takajalka otti siinä sitten linjan toisen alas. Eipä se menoa haitannut, ratti, jarru ja kaasu toimi niin hyvin tuossa kuuden esteen radalla että en voinut jälleen olla mitään muuta kuin ylpeä pienestä herrasta!






Vaikka ruusuke jäi näistä kisoista saamatta tavoite saavutettiin heittämällä tälläkin kertaa. Herkku käyttäytyi superhienosti niin odotellessa, verkassa kuin radallakin. Lisäksi radan jälkeen se oli niin tyytyväisen olonen ja rauhallinen, että voisi jälleen kuvitella että se tiesi mitä pitää tehdä.. Ensi kertaa taas innolla odottaen, eiköhän siitä tule ihan loistava monitoimihevonen meille!

Laitetaan vielä loppuun muutama sekalainen kuvia reissusta. Kaikista kuvista kiitokset Elsalle jälleen! :) Seuraavaan postaukseen sitten niitä Pyryn ja Petran kivoja koulureeni kuvia ja sitten onkin luvassa PONY näyttelyistä vielä juttua, missä käytiin Miinan kanssa kääntymässä ja esitin samalla muutaman lainaponin! Mutta siihen asti näihin kuviin ja tunnelmiin!


Herkku ja sen fanijoukko!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov