31. heinäkuuta 2017

Herkku ja päivä Vakavasti Otettavana EsteHevosena

Viime viikon tiistaina Herkun treenisuunnitelmaan sopi erinomaisesti pieni retki lähitallille Somerolle missä käytiin hyppäämässä niinkin huikea luokka kuin ristikot. Viime ratsastuskerta oli ollut parin viikon takainen hyppykerta, mutta lahjattomat treenaa, eikö se niin mene? Mukaan saatiin kunnon kannattajalauma ja matkaan päästiin lähtemään hyvissä ajoin.


Koska oltiin ihan hyvässä ajassa perilläkin, saatiin rauhassa käydä maksamassa ja sen jälkeen otettiin Herkku alas. Se on kuitenkin vähän möykkä aina aluksi niin haluttiin että se saa hetken kävellä ennen kuin hyppään selkään. Kun sekä Herkules että minä oli varustettuna, hyppäsin orin kyytiin ja kävelin hetken vielä pihalla ennen maneesiin ja verryttelyyn menoa. Oikeastaan sinne menin vasta kun siellä oli vain kaksi pientä poniratsastajaa, sillä en viitsinyt mennä aiheuttamaan turhaa häslinkiä jos herra onkin mahdottomalla päällä.

Mutta pakko myöntää että eihän se ollut. Toki se hörisee ja joskus huutaa, pysäyttää sitä ei kannata ja haistelemaan tai kovin lähelle vieraan hevosen kanssa tulla, mutta oikeasti se käyttäytyy kyllä todella simppelisti ja keskittyy aina tekemiseen ihan 110%! Heti kun sillä alkoi verkkailemaan maneesissa se ei edes välittänyt ohi vilahtelevista ponista ja niiden kyydissä olevista pienistä lapsista. Toki koitin parhaani mukaan edes välttää minkäänlaisia peräänajo tilanteita, mutta olen kyllä silti kovin ylpeä herrasta!

Verkassa Herkku tuntui myös tosi hyvältä! Se kulki kivasti jalasta eteen kuitenkaan juoksematta ja välillä jopa asettui vaikeampaan suuntaan pirun hyvin! Laukka nousi nätisti ja kaikki verryttelyesteet se hyppäsi kuin olisi tehnyt sitä enemmänkin. Kun olin sen toimintaan niin tyytyväinen niin siirryttiin heti luokan alettua (lähtijänä olin vasta neljäs) pihalle kävelemään.




Herkku oli pihalla hieman hermostuneen oloinen, tai pitäisikö sanoa että innokas. Se on siitä hassu tapaus että se on ennen rataa aina vähän täpinöissään, mutta heti kun tullaan radalta pois se on aivan rento. En mennyt ollenkaan kentän odottelualueelle kävelemään, sillä siellä oli paaaljon pieniä poneja ja lapsia, joten näin parhaaksi mielummin kävellä piha-alueella ja omalla vuorolla suikahtaa suoraan kentälle. Petra hieman avitti ettei orilla tullut mieleenkään sinkaista lähelle poneja ja ei muuta kun suorittamaan!

Ja jälleen kerran Herkules oli super hieno! Se oikein pomppasi noista maahan kaivetuista hieman kohotetuista puomikasoista yli niin kuin se olisi mikäkin ammattilainen! Useamman esteen jälkeen se nosti laukan, mutta se hieman kostautui linjalla, sillä herran vielä hieman pitkä ja säätelemätön laukka ei vain sopinut väliin ja takajalka otti siinä sitten linjan toisen alas. Eipä se menoa haitannut, ratti, jarru ja kaasu toimi niin hyvin tuossa kuuden esteen radalla että en voinut jälleen olla mitään muuta kuin ylpeä pienestä herrasta!






Vaikka ruusuke jäi näistä kisoista saamatta tavoite saavutettiin heittämällä tälläkin kertaa. Herkku käyttäytyi superhienosti niin odotellessa, verkassa kuin radallakin. Lisäksi radan jälkeen se oli niin tyytyväisen olonen ja rauhallinen, että voisi jälleen kuvitella että se tiesi mitä pitää tehdä.. Ensi kertaa taas innolla odottaen, eiköhän siitä tule ihan loistava monitoimihevonen meille!

Laitetaan vielä loppuun muutama sekalainen kuvia reissusta. Kaikista kuvista kiitokset Elsalle jälleen! :) Seuraavaan postaukseen sitten niitä Pyryn ja Petran kivoja koulureeni kuvia ja sitten onkin luvassa PONY näyttelyistä vielä juttua, missä käytiin Miinan kanssa kääntymässä ja esitin samalla muutaman lainaponin! Mutta siihen asti näihin kuviin ja tunnelmiin!


Herkku ja sen fanijoukko!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti