28. heinäkuuta 2017

Ykkönen palaa reeniin!

On se vaan vakio, että kun kaikki menee pieleen niin se todellakin menee pieleen. Ehdin jo hieman innostumaan bloggaamisesta kunnes viime päivät ovat tuoneet ikäviä uutisia. Mikäs siinä, jonon jatkoksi vaan, tänä vuonna on niitä kuulunut. On aivan kamalaa kun perheen uusin tulokas kävi eläinlääkärissä ja tämän päiväinen eläinklinikka käynti vahvisti vähän pelottavampaan suuntaan asiaa.. Toivotaan tosissamme ettei meidän Sissi-pennulla ole nyt epäiltyä pahanlaatuista kasvainta ja jos niin huono tuuri käykin, niin toivotaan että saamme sen hoidettua. Seuraavalla viikolla ollaan taas viisaampia.


Se niistä huonoista uutisista kuitenkin. Palataan johonkin vähän iloisempaan asiaan, meinaan Pyryyn ja sen reeniin paluuseen. Reilun viikon klinikasta se sai vielä tallustella laitumella ja samalla toivoin ettei se ainakaan lisää kiloja päälleen ottaisi. Sitten lähdettiinkin katsomaan mihin päin sen terveys on lähtenyt ja pakko myöntää että nyt ollaan jo tosi positiivisessa vaiheessa, sillä kaikki ylimääräinen puhaltaminen on jäänyt!

Kaksi päivää Pyry sai ensin kävellä Herkun kärryjen perässä käsihevosena ja käytiinkin molempina päivinä yli puolentoista tunnin kävelymaastot. Tämä tekee muuten hevoselle kun hevoselle hyvää, meillä on Pyry ollut aina vähän matokävelijä ja toisena päivänä huomasi selvästi miten se vähensi sitä minihölkkäilyä kärryjen perässä ja mielummin käveli koko kropan läpi menevää käyntiä. Todella tehokasta reeniä vaikkei hiki virrannutkaan.

Kolmantena päivänä pääsin pitkästä aikaa selkään. Pakko myöntää että ei ole tässä muutamien kuukausien aikana tullut oltua hevosen selässä sitten varmaan edes kymmentä kertaa, joten ratsastushousujen ja saappaiden pukeminen toi ihme kyllä pientä innostusta mukanaan. Ei muuta kun Pyrylle kamat päälle ja kentälle katsomaan miten homma skulaa!




Kentällä ei ollut kuin tarkoitus taivutella ja fiilistellä mikä on se tämän hetkinen fiilis. Ja pakko sanoa että hyvä fiilis oli! Ensimmäiset kaksi minuuttia pystyin keskittymään siihen että istuin edes vähän ryhdikkäämmin, mutta sen jälkeen loput 20 minuuttia olin kuin naantalin aurinko ja mennä könöttelin ympäri kenttää vain hihkuen siitä miten kivaa on kuin hevonen on taas normaali oma itsensä.

Tietenkin tuona pienenä 20 minuuttisella kenttäreissulla huomasin että vasemmalle oli vino sekä hevonen että ratsastaja ja että nappulat oli aivan järjestäen hukassa. Se että Pyry kuitenkin liikkui niin mielellään ja teki kokoajan mitä pyysin sai minut vain niin hyvälle tuulelle ratsastuksesta, että edes kuvia katsoessani ja kauhistellessani herkkujen pöhöttämää kesämahaani, niskatulehduksesta jäykkää niskaa ja entisaikojakin pahempaa könötystä en voinut olla vain hymyilemättä onnesta.





Kun hevonen oli päivän lenkiltä siistitty pois ja olin innosta hihkuen palauttanut sen laitumelle tehtiin Petran kanssa tiukka treenisuunnitelma. Eihän tässä muuten mikään hätä olisikaan, mutta ensimmäisiin mestaruuksiin on aikaa nyt jo alle kuukausi! Kunto ei hevosella petä (kuskilla voikin pettää), mutta massua olisi vähän tarkoitus saada pois ja samalla treenata hieman enemmän tuota koulua, kun se on se meidän heikoin lenkki. Siispä tuumasta toimeen. Tällä viikolla Pyryllä on siis ollut yksi maastopäivä, kaksi koulupäivää, vapaa ja yksi päivä esteitä. Tänään se vielä saa viettää rennon köpöttelypäivän, huomenna käydään laukkaamassa enemmän maastossa ja sunnuntaina se saa taas olla kärryjen perähevosena. Sillä loistavalla suunnitelmalla kohti tulevia kisoja!

Petra ratsasti ensimmäisen koulupäivän Pyryllä maanantaina, mutta sain sieltä niiiin paljon hienoja kuvia, että lupaan julkaista ne ihan erillisessä postauksessa. Tiistaina oltiin Herkun kanssa kisoissa, joten Pyryn kanssa menin niiden jälkeen käymään maastossa laukkalemassa. Keskiviikkona puolestaan oli kauan odotettu hyppypäivä! Sitäkin odotin pienellä jännityksellä kun treenimäärä oli kuitenkin todella vähäinen.. Olin aivan varma, että vähintäänkin ratsastan jokaisen välin niin surkeasti että lopulta vain itken..



Niin vaan ne kaikki pelot ja jännitykset oli turhia! Vaikka esteet pysyivät metrin alle, voin sanoa olevani ylpeä itsestäni ja hevosestani, sillä kaikki oli just eikä melkein kohdallaan. Pääasiassa hypättiin jumppasarjaa ja lopuksi yksi minimaalinen 80-100 cm rata. Radalla kaikki meni juuri niin nappiin kuin voisi, sillä jokaisen esteen osaisin ratkaista. Jos ratsastin linjan ensimmäiselle pienen hypyn, ratkaisin sen rauhalliseen kuuteen laukkaan mielummin kuin olisin yrittänyt sen sillä normaalilla viiden välillä. Hevonen oli hieman hidas jalalle (välillä tuntui että se paksu ihrakerros sen mahan ympärillä ei ihan tavoittanut Pikku-Jennalta lainassa olleita kannuksia) mutta kuitenkin se oli samalla niin hyvin ratsastettavissa, ettei yksikään paikka tai kaarre ollut oppikirjamallia huonompi.





Sanotaan siis että jälleen tämän ratsastuksen jälkeen sai poistua kotiin hymyssä suin. Edes jälkeenpäin kuvia katsellessa ei itselle tullut yhtään huono fiilis. Tuli jopa vähän sellainen olo ettei nyt ihan toivotonkaan ole vaikka varmasti tauon tuomaa haparointia kouluratsastuksen osalta onkin. Ainakin eilisestä koulutreenistä jäi vähän epätoivoinen olo, ei sen takia että hevonen olisi ollut huono, mutta tuntui että ratsastaja oli niin tunari ja selkään ei oikein edes ne hyvät hetket antaneet mitään loistofiilistä. Ehkä se vain johtui niin hyvin menneestä estehyppelöstä!

 Mutta ei siitä sen enempää! Nyt pitää taas rientää seuraaviin koitoksiin. Koitan päästä tekemään seuraavan postauksen taas pika pikaa. Siihen asti, kuulumisiin!

2 kommenttia: