3. elokuuta 2017

Ei hyvästi vaan Näkemiin



Nuku pikkuinen rauhassa,
ikiuneen tietäen,
kiitän ajasta yhteisestä,
koskaan sinua unohda en.

Kiitos siitä lyhyestä ajasta jonka sain viettää kanssasi,
kulkea vaikeatkin ajat rinnallasi.
Kiitos kauniista muistoista jotka jätit jälkeesi.
Nyt en osaa muuta, kuin itkeä perääsi.

Kiitos öistä, päivistä, kaikesta.
Ajoista helpoista ja vaikeista.
Kiitos, kun opetit millaista on rakastaa koko sydämestään, 
mutta sitä ei olisi tarvinnut opettaa millaista se on, kun rakkaimpansa menettää.

Lepää rauhassa
Sissi
31.01.2017 - 03.08.2017



Surun ja murheen keskellä olen myös onnellinen. Onnellinen siitä, ettei puolivuotiaan pennun tarvitse enää kärsiä kivuista, vaan se saa nyt riehua vapaasti. Kukaan ei enää kiellä syömästä kenkiä ja tuhoamasta tuhansittain hevosten harjoja. 

Muistan kun Sissi muutti porukoille ja olin ehdottomasti sitä mieltä että minä en sitten sitä yöpissatuksia tee. Mutta toisin kävi. Monet yöt nukuin sohvalla pieni kainaloon mahtuva 8 viikkoinen pentu rinnan päällä. Siinä se nukkua tuhisi onnellisena. Itse en varmasti nukkunut silmäystäkään koska asento oli äärettömän epämukava. Mutta mitä ei pennun takia tekisi.

Viikko sitten Sissin suusta löydettiin patti. Se oli syönyt hieman huonosti, joten kuskattiin se eläinlääkäriin ja sieltä kuvaamaan Saloon. Tulokset tulivat viikon päästä, Sissi oli siihen mennessä jo syönyt päivän kipulääkettä koska se oli selkeästi kipeä. Patti oli pahanlaatuinen kasvain ja sen leikkaaminen oli sekä järjettömän kallista, toipuminen erittäin pitkä ja ennuste epävarma. Oli myös todella suuri todennäköisyys että patti uusii ja aiheuttaa uudestaan kipua.

Ei ollut siis epäselvää mikä on meidän ratkaisumme. Jokainen meidän perheestä tiesi, että on vain yksi oikea ratkaisu, sillä emme halunneet että rakas pentu joutuu kärsimään kivuista meidän itsekkyytemme takia. Tänään ammulla klo 8 meidän luottoeläinlääkärimme tuli antamaan Sissille viimeisen piikin. Aluksi ajattelin etten mene porukoille ollenkaan, etten halua olla näkemässä kun minulle rakas lemmikki lopetetaan. Se oli liian epäreilua, julmaa, absurdia. Alle vuotias, elämäniloinen ja kaikille niin rakas pentu!

Huonosti nukutun yön jälkeen tiesin kuitenkin että haluan mennä. Me kaikki tiedettiin, että tämä oli oikea ratkaisu ja halusin olla paikalla. Olinhan Sissin virallinen purulelu ja käsissäni on varmasti ikuiset jäljet tuon pienen termiitin naskalihampaista. Kun elänlääkäri saapui, Sissi aloitti puolustamaan aivan hirmuisesti reviiriään, joten otin sen kunnon haliotteeseen että Jalli sai sille nukutusaineen. Sen jälkeen Jalli poistui ja istuimme Sissin kanssa keittiön lattialla. Siihen se nukahti. Minun syliini, kuten se nukahti 8 viikkoisena pentuna. Nukkua tuhisi ja kuorsasi. Varmasti näki hyvää unta siitä kuinka puraisi Eläinlääkäri Jallia takapuolesta.

Kymmenen minuutin kuluttua Sissi nukkui syvää rauhallista unta. Toisen kymmenen minuutin aikana tunsin kädelläni kuinka se viimeisen kerran hengitti. Rakas pieni Sissi. Viimeiseen asti se oli minun pieni sylikoira.


En sano hyvästi, sanon Näkemiin

4 kommenttia:

  1. Voi itku, jopas sattui Sissille huono tuuri elämään :( Otan osaa ♥

    VastaaPoista
  2. Voih, itsellä tuli itku tätä lukiessa! Paljon tsemppiä <3

    VastaaPoista