Siirry pääsisältöön

Shilan hiittiä seuraamassa

Meillä on tallilla ihan normaalia (toki missä tallilla, missä rata on vieressä se ei olisi) että varsinkin kun omat hevoset hiittaavat niitä pyritään seuraamaan. Olen toki halunnut nähdä monia muitakin hiittejä, etenkin petsareiden ja Petran passin, joten kuvia on tullut muutamiasta ei-omistakin hevosista. 

Mutta tosiaan. Passini Shila on ollut nyt muutamia viikoja kuntoutusuintijaksolla ja nyt viikon hölkännyt joka toinen päivä ja juossut kaksi hiittiä. Aina jännityksellä odottaa mitä mieltä kuski on ollut hevosesta, jopa hölkkäreenin jälkeen, mutta hiittien jälkeen odottaa aina suuresti jotain "Good" tai edes "It's Ok" kommenttia. Pakko kuitenkin myöntää ettei tämän mussukan kohdalla se ole ihan niin helppoa, sillä se ei ole nyt oikein hiitannut toivotulla tavalla ja sen jalat tuppaavat turvottelemaan turhankin paljon. Hoitajana olen jo muutamia kertoja ollut ihan tippa linssissä kun koitan sitä parhaani saada paremmaksi ja muut hokevat etten vaan pysty tekemään ihmeitä, kun se on mitä on. Mutta yritän ainakin parhaani! Voi sitä jalkoihin hierottua linimentin ja pintelinkäärimisen määrää :D

Vasemmalla pikku-Shila ja oikealla jättiläis-Lover. Shila ei oikeasti ole noin pieni, Lover on oikeasti noin iso :D

Mutta jokatapauksessa. Shila hiittasi keskiviikkona ja launtaina Mr Loverin kanssa. Molemmat tekevät vasta "paluuta" hiiteille joten tämä pari sopi siksi hyvin toisilleen. Itse ehdin seuraamaan vain keskiviikon hiittiä, lauantaina oli tallissa sen verran kiirettä että tyydyin vain kuulemaan (tylyn) tuomion.

Keskiviikkona Shila näytti mielestäni hölkkäillessä huonolta, mutta voi olla että se vain oli sen verran innoissaan että se jännitti sitä. "Pitkästä aikaa" kuitenkin kaikki pelit ja vehkeet päällä joten ymmärtäähän sen toisaalta. Hiitti näytti mielestäni ihan hyvältä ja olinkin tooosi onnellinen kun kuski oli sitä mieltä että se oli ihan ok. Sitä kun ei ole aikoihin tamman kohdalla kuulunut! Lisäksi jalat ei edes turvotellut tuskin yhtään ja näytti seuraavina päivinä tosi hyviltä, mutta jostain syystä lauantaina jalat olivat taas hirveän paljon huonomman oloiset ja hiitti oli paljon huonompi. Argh! Niin tekisi mieli kääriä se pumpuliin, mutta tietäähän sen etten voi perityillekkään ominaisuuksille mitään.

No. Niinkuin siinä lauantaina Shilan jalkoja hoidellessa sanoin, että parhaani tässä yritän (itku kurkussa) niin jaetaan edes nämä muutamat hienot kuvat mitä sain silloin ihan ok menneeltä hiitiltä. Taidampa lähteä tästä vielä käymään tallilla ja laittaa sille uudet savet jalkoihin niin saa huomenna neiti taas polskia ja minä kehitellä vielä jotain uutta millä saisin sen vielä parempaan loistoon! 


Ensin muutama hölkkäkuva Loverista. Herralla on ollut vähän rankkaa sairastelua ja alkaa vasta nyt palaamaan treeniin ja keräilee vielä massaa ympärilleen. :) Pikku heppa, varmaan 180 senttinen säältään!




 Pikku-Shila ♥ Jos mä oikein käärin sen kuplamuoviin niin ehkä siitä tulee vielä tosi hyvä?

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov