Siirry pääsisältöön

Ohi on Big Heron qualifiersit

Ja toki Roadien ensimmäiset ravitkin! 

Pojat paketissa ja valmiina valloittamaan maailman!
'
Torstaina siistin ja paketoin Roadien valmiiksi Perjantain raveihin Monticelloon ja Perjantaina toistin saman Big Herolle, jonka kanssa mentiin Meadowlandsiin Qualifivaierseihin (eli vähän niinkun kokeeseen, jossa se saa kilpailuoikeuden). Paketoiminen on suhteellisen helppoa, ensin Back on trackin patjat pinteleineen kaikkiin jalkoihin, kelmua ja teipillä kiinni! Ja tadaa paketti on valmis! Lisäksi pakkasin Roadien kaviot saveen (Lupaan tästä kertoa sitten enemmän taas omassa postauksessa, mutta siis savea, pala rehusäkkiä ja liimapinteliä).

Perjantaina vanhuksen kisauran uusi startti ei ottanut oikein tuulta allensa, vaan herra oli laukannut auton taakse. Sen jälkeen se kyllä saavutti kaikki (ja olisi ollut toinen), mutta mennä laukkasi vielä viimeiseen kaarteeseen. Noh, syitä nyt on turha tähän etsiä, kuski sanoi että eka laukka oli jonkun pienen kuoppaan astumisen takia, mutta toiselle laukalle ei ollut mitään järkevää selitystä. Toki siltä oli kenkä vääntynyt ja ehkä se häiritsi sitä sitten sen verran että otti nokkiinsa, mene ja tiedä.. Viimeisenä se maaliin sitten kirmaisi, mailin ajassa 2.04,4.

Lauantaina aamulla pääsinkin sitten lähtemään Big Heron mukaan Meadowlandsiin ja auto + traileri yhdistelmä lähti pihasta 6.45. Tämä tarkoitti sitä että piti olla tosi aikaisin tallilla koska minulla oli BH:n lisäksi 6 muuta hevosta käytettävänä koneessa ja siivottavana karsinat. Hieman jäi hommat kesken ja kaksi eläintä jäi laittamatta koneeseen ja kolmen vedet vaihtamatta, mutta onneksi Suomitytöt ja Meksaripojat auttoivat hoitamaan ne loppuun niin päästiin lähtemään.

Mukana oli Big Heron lisäksi Chapter, joka meni toiseen lähtöön kuin BH oli ensimmäisessä. Paikanpäälle ajaa noin kaksi tuntia, riippuen tosin paljon on ruuhkaa. Ilman ruuhkaa pääsee kyllä puolteentoista tuntiin ;) Paikalla oltiin hyvissä ajoin, purettiin hevoset karsinoihin ja aloinkin heti laittamaan BH:ta kuntoon. Kun se oli valmis, Jenny lähti lämmittämään sitä ja menin sillä välin valjastamaan Chapterin. Ja sitten taas ku Big Hero palasi paddockiin, otin siltä suitset, kävin pissattamassa sen ja laitoin valmiiksi lähtöön. Ja kun taas Chapteri tuli takaisin pistin sen valmiiksi jne. Sellaista tavallista juoksemista kahden hevosen välillä.

Lopulta oli sitten aika pistää BH:lle kärryt perään ja kertoa kuskille hevosesta. Molempia hevosia ajoi tuttu kuski, Eric, joka on ajanut paljon muitakin meidän tallin hevosia. Jenny kertoi sitten pääpiirteittäin Big Herosta, sanoi ettei tämä ole kilpaillut ikinä ennen, eli ihan ekaa kertaa oltiin katsomassa menoa. Ettei ottaisi mitään paineita, että BH voi mennä vielä toisen Qualifiersin ennen virallisia raveja. Ja sitten vaan herra radalle ja menoksi!

Ennen kun auto lähti liikkeelle, kävin  laittamassa Chapterin kielisidettä vaille valmiiksi ja sitten kirmasin katsomaan varikkoteeveestä miltä näyttää. Ja hienoltahan se mussukka näytti! En valitettavasti ehtinyt näkemään kun puolimailia, sillä sitten kuulutettiin jo lähtö 2 ja yksi minuutti, mikä tarkoitti että minun piti juosta ottamaan Chapter ja laittamaan sille kieliside ja viemään ulos missä saatiin kärryt vaihdettua. 

Joka tapauksessa! Kuski kehui Big Heroa tosi paljon, sanoi ettei kertaakaan joutunut pyytämään, sillä se halusi itse mennä ja menikin tosi hienosti, maili (1600m) mentiin hienosti ajassa 1.58,4. Ja se näytti kyllä niin hyvältä!

Big Hero niiiiin tyytyväisenä itseensä. Mussukka!

Hiih! Nyt katsellaan sitten meneekö BH vielä toisen kokeen vai suoraan raveihin seuraavaksi! Omistajan kanssa olin jutuissa, se haluaa että tilaan Big Herolle silatyynyn, otsapannan ja riimun + narun. Pistinkin ne jo tilaukseen, joten toivotaan että tulee pian niin saadaan sitten herra aloittamaan kisauransa uusissa hienoissa tamineissa ;)

Mutta niin. Sellaista tällä kertaa! Toivotaan että hepat jatkaa yhtä hyvin kuin tähänkin asti, tai vaikka vähän paremmin. Seuraaviin kuulumisiin!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov